Unikouluohjeet

Silläkin uhalla, että manaan nyt tässä taas jotain uusia vastoinkäymisiä, uskaltaudun sanomaan sen ääneen: unikoulu on toiminut.

Ollaan nukuttu nyt kolme yötä putkeen heräämättä kertaakaan! Ihan huippua :) Ja aika epätodellista. Joka yö olen itse herännyt jossain vaiheessa aamuyöllä vessaan, ja ihmetellyt hetken tilannetta ihan hoo moilasena. Ja ilahtunut niin kovasti, että on hetken aikaa kestänyt saada taas uudestaan unen päästä kiinni... :D

Laitan tähän aiemmin lupaamani yksityiskohtaiset unikouluohjeet. Sain ohjeen ystävältäni (Kiitos, ihana!  ♥ ), joka oli tuunannut parista eri unikouluohjeesta juuri heille sopivat. Ja nämä sopivat siis myös meille.

Kuten jo ensimmäisessä unikoulupostauksessa kerroin, en olisi voinut huudattaa pientä yksinään. Myöskään suosittu tassutteluversio ei sellaisenaan sopinut meille - Pikkuveli veti kauheat raivarit aina kun yritin pitää kättä hänen päällään tai silittää. Tuo pistäytyminen, tutti suuhun, nopea silitys (no en kyllä  malttanut olla aina lisäksi myös suukottamatta päälakea :) ) ja saman mantran (hyssyttely ja "Hyvää yötä, kulta, nyt nukutaan") hokeminen sopivat meille.

Muistikuvat ensimmäisistä unikouluöistä olivat jo hämärtyneet, ja piti oikein tarkistaa mitä olen silloin kirjoitellut (täällä ja täällä). Ensimmäisenä iltana olen ravannut huoneessa tunnin, toisena iltana vartin ja kolmantena viisi minuuttia. Lisäksi parina yönä pari kertaa viiden minuutin setti jossain välissä. Sitten kuviot sotki flunssa, ja Pikkuveljen toivuttua siitä, se sunnuntainen episodi ja aivotärähdysseuranta. (Muistelin muuten unikoulun alkaneen viikko sitten, mutta sehän olikin näköjään alkanut jo 18 päivää sitten... Mihin tästä välistä on päiviä livahtanut!?!)

Ja nyt vihdoin - kun päästiin taas kiinni normaaliin elämänsyrjään ilman sairastelua ja muuta hässäkkää - ollaan nukuttu tosiaan kolme yötä ilman yhtään herätystä. (Ei lasketa tähän isoveljen viimeöistä puolen tunnin itkeskelysettiä...) Tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä!

Alun perin tarkoitus oli siirtää Pikkuveli nukkumaan eri huoneeseen meidän kanssa, mutta en ole raskinut sen sunnuntain jälkeen nukkua hänestä erillään, enkä varmaan toviin raskikaan. Uni on onneksi maistunut hyvin myös samassa huoneessa :)

Tässä nuo meillä toimineet ohjeet:

Kun vauva herää / ei nukahda ja alkaa protesti-itku: odotetaan 30 sekuntia ja mennään viereen. Tassu/silitys + "nuku vaan"+ tutti suuhun tms. Viivytään vain pari sekuntia vauvan luona ja sitten pois, vaikka itku jatkuisi. Taas odotetaan 30s ja toistetaan sama setti. Tätä tehdään 10-15 minuuttia ja sen jälkeen pidennetään väli minuuttiin. Lyhyt käynti vauvan luona riittää kertomaan sen, että äiti/isä on lähellä ja on turvallista nukkua.

Yllätyin samasta seikasta, kuin ystäväni: edes ensimmäisenä yönä huudot eivät kestäneet kovin pitkään tai olleet erityisen hätääntyneitä. He olivat lisänneet ajan kolmantena yönä minuuttiin ja neljäntenä yönä kahteen. Itse sekoilin noissa ajoissa ja ravasin 30s välein, mutta tuloksia tuli silläkin. Ystäväni kertoi ensimmäisen illan olevan vaikein, niin oli myös meillä.

Vauvan pitäisi oppia uudet nukkumissäännöt 4-7 vuorokaudessa. Päiväunien korjaantumiseen voi mennä 2-4 viikkoa.

Ehdottomasti ei pulloa/rintaa yöllä. Ei edes aamuyöstä.
Aamulla sitten suoraan puurolle.

Nukkumaan omaan sänkyyn ja huoneeseen jos mahdollista.

Klo 16.00 on päiväunien takaraja, sen jälkeen ei päiväunia nukuta.
Me olemme lipsuneet tästä jos uni on tullut esim. autossa, mutta ei ole vaikuttanut uniin, kunhan ei liian myöhään nuku. Viimeistään klo 18 ollaan herätetty.

Selkeät päivärutiinit ja nukkumaanmenorutiinit.
Itselle sopivat rutiinit. Me syömme iltapalan 19 jälkeen, sitten molemmat pojat suoraan pesulle, yöppärit päälle, hetki sohvalla istuskelua ja päivästä jutustelua (useimmiten isin sylissä) ja sänkyyn. Yleensä iltatoimet tehdään isin kanssa, hän kun ei saa niin paljon päivän mittaan olla poikien kanssa.

Nukkumaanmenon aikaistaminen saattaa pidentää aamuja.
Uskomatonta, mutta totta!

Aamu on aikaisintaan klo 7.
Vaikka vauva huhuilisikin sängystään jo aiemmin. Jos siis vain on tyytyväisenä siellä. Pikkuveli on joka aamu herännyt 7 aikaan pölisemään, mutta ollaan molemmat torkahdettu vielä uudelleen.

Vauvaa ei saa nukuttaa pullolle / rinnalle.
Lapsi ei muuten opi ikinä nukahtamaan itse. Tähän en itse pysty juurikaan ottamaan kantaa, sillä Pikkuveli on aina nukahtanut mieluiten (itse asiassa ainoastaan) yksin omaan sänkyynsä. Jos ollaan liian pitkään sylitelty, on alkanut kitistä tyytymättömänä.

Kaikissa unikouluissa saattaa tulla takapakkia, mutta kun pitää säännöistä tiukasti kiinni, niin protestivaiheen pitäisi mennä ohi.
Tärkeintä on johdonmukaisuus: että molemmat vanhemmat toimivat samalla lailla ja että säännöistä ei lipsuta.

Olen ymmärtänyt, että unikoulun voi toteuttaa aikaisintaan puolivuotiaan kanssa. Tärkeää on, että vauva syö päivän ja illan mittaan sen verran, että hänellä ei yöllä ole varmasti oikeasti nälkä.

Pikkuveli on kahdeksankuinen ja nyt aika tuntui olevan meille juuri oikea.

Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksista :)
 
Leppoisaa myöhäisiltaa!