8.9.2014

Synttäreiden kenraaliharjoitus

Poika täytti eilen kaksi vuotta. Kaksi vuotta! Siitä on jo kaksi vuotta ja yksi päivä, kun kirpeänä, aurinkoisena syksyisenä iltapäivänä silittelimme pikkuista, maailman ihmeellisintä olentoa heräämössä. Kuuntelimme Somewhere over the rainbow´ta ja toistelimme toistelemasta päästyämme, kuinka ihana ja ihmeellinen tuo maailmamme keskipisteeksi tupsahtanut tyyppi on. Kuinka emme saaneet katsettamme irti hänestä. Kuinka se tuntui aivan epätodelliselta.

Siltä se tuntuu vielä tänäkin päivänä. Tämä kaikki. Kaksi pientä poikaa auton takapenkillä istumassa. Ilmeilemässä toisilleen ja kikattamassa ääneen maailman kauneimmilla ja heleimmillä lapsenäänillä. He ovat syy siihen, että en tule koskaan luopumaan tuosta blogin yläreunan ajatuksesta. Jos tämä on unta, älä herätä.

Olisin halunnut kirjoitella jo eilen, varsinaisena juhlapäivänä, mutta päivä kului hujauksessa hauskoissa merkeissä. Aamu aloitettiin asiaankuuluvilla juhlamenoilla. Kuultiin päivänsankarin heräävän ja mentiin yhdessä hakemaan hänet laulaen Paljon onnea vaan. Raukka hämmentyi niin kovin, että hetken pelkäsin, että purskahtaa itkuun ilahtumisen sijaan. Kaveri heräsi kuitenkin lopulta ihan kivassa mielentilassa - lahjaa avatessaan. Vietämme varsinaisia juhlia ensi viikonloppuna, mutta halusimme hänen saavan kuitenkin äidiltä ja isiltä jotain. Paketista löytyivät taulu, johon voi piirtää ja tehdä kuvioita, ja Muumi-maalitaulu, johon voi heitellä pieniä palloja. Kumpikin oli oikein mieluisa lahja ja niiden kanssa touhuttiinkin saman tien.


Synttäriaamuna syötiin myös kakkua. Miehen DIY-taidonnäyte: tuunasi valmiskääretortusta, lasten mangososeesta, ananasmurskasta ja jostain kermavaahdonkorvikkeesta yön pimeinä tunteina maidottoman synttärikakun :)


Juhlapäivän ohjelmaan kuului myös hartaasti odotettu ensimmäinen päiväretki omalle mökille. Oli kyllä ihanaa! Poika on kuin syntynyt veneeseen. Antaa kiltisti pukea pelastusliivit (ihme!), jaksaa istua paikallaan (ihme!) ja uskoo, mitä sanotaan (ihme!). Myös mökillä oli ihan onnensa kukkuloilla. Kotiuduttiin vasta puoliltaöin. Ihan rättiväsyneinä, mutta oli se sen arvoista. Kukaan ei muuten pihahtanutkaan koko yönä - raikas meri-ilma teki tehtävänsä!

 



Rakastan tuota saaristoa. Rakastan merta! En väsy koskaan katselemaan sitä. Loputonta vettä, horisonttia ja taivaanrantaa. Rakastan aaltojen kohinaa ja ainaista liikettä. Ajatusta siitä, että sitä pitkin pääsee mihin vaan. Rakastan maisemaa, joka näyttää aina samalta, mutta silti joka kerta erilaiselta. Veden tyyntä pintaa, josta pumpulipilvet ja sininen taivas heijastuvat. Rakastan tunnetta siitä, että voi hengittää vapaasti. Niin rannassa, kuin veneen keulassa istuessa. Tämän saman tunteen haluaisin onnistua välittämään myös pojillemme.

 
 
 

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.