25.9.2014

I hate mondays and sometimes other days too

Parina päivänä olisi ollut - harvinaista kyllä - aikaa kirjoittaa jotain, mutta olen ollut niin huonolla tuulella, että ei vain ole huvittanut. En halua kirjoittaa kiukkuisena ja toki voi olla viisaintakin pysyä silloin vaiti. Kiukkuun ei ole ollut mitään erityistä syytä. Tai no, ehkä sade. Heti se tuntuu mielialassa, jos ei hetkeen näe aurinkoa.

Eiliseen huonoon tuuleen vaikuttivat kyllä yöunet. Tai siis niiden puute. Toissayönä molemmat pojat heräsivät vuorotellen itkemään. Poika heräsi kahdesti, eikä meinannut rauhoittua millään. Pikkuveli korvasi heräämisten laadun määrällä heräten vähän väliä. Eilisestä päivästä tulikin sen tyyppinen, että jos en olisi paremmin tiennyt, olisin voinut vaikka vannoa maanantaiksi. Kaikki meni pieleen. Ongelmat eivät olleet isoja, mutta ärsytti silti, kun mikään ei tuntunut onnistuvan.

Kävin leikkauttamassa otsatukkaa - päin honkia. Se oli edellisellä kerralla leikattu pieleen ja olin odottanut malttamattomana monta viikkoa sen kasvavan sen verran, että sitä pystyy leikkaamaan. Sanoin, että tuosta sivulta, mistä se on lyhyempi kuin muualta, ei saisi ottaa ollenkaan. Ja ensimmäinen asia, minkä kampaaja teki? Nipsautti juuri sieltä. Huoh. (Maailmanlaajuisessa mittakaavassa pieni murhe, mutta pienen, yksittäisen naisihmisen kohdalla suuri ja joka kerta peiliin vilkaistessa havaittava ärsytyksenaihe.)

Muut vastoinkäymiset olivat pieniä.

Koiranruoka loppui kesken. (Ihan ykskaks yllättäen... kröhöm...)

Poika oli ihan kohtuuhyvällä tuulella, mutta kypsyi odotteluun, kun minä asioin vessassa (mikä ei muuten kestänyt kuin nanosekunnin) ja heitti Pikkuveljen sukat ja tutin kauppakeskuksen vessan lattialle. Tutin, joka oli juuri putsattu kampaamon hiuksia tulvivan lattian jäljiltä.

Laskin, että aikamme riittää juuri ruokakaupassa käymiseen, jos ostan kaupasta Pojalle pussipuuron kotimatkan aikana syötäväksi. Sanomattakin selvää, että kyseisessä (näköjään pienen valikoiman) Citymarketissa ei ollut noita puuroja lainkaan. (En muista minkä merkkisiä nuo puurot ovat, mutta ne imetään siis suoraan pussista - ihan loistavia reissupuuroja!) Olen muuten tullut iltapala-aikataulunatsiksi - saan hermoromahduksen jos homma ei tapahdu ajallaan ja nukkumaanmeno viivästyy... Ihanan rentoa, eikö? :D

Kotiin tultuamme totesin Koiran syöneen lähes kokonaisen leivän. Mysteeri on, miten se on sen saarekkeen keskeltä pyydystänyt. Varmaan vetreänä kuusitoistakesäisenä kiivennyt tuolia pitkin.

Otin jääkaapista kauramaidon laittaakseni sitä Pojan myöhästyneeseen iltapalaan (niitä syntisiä muroja, heh). Ravistin purkkia. Joku (terkkuja vaan sinne!) oli laittanut korkin huonosti kiinni ja maito roiskui ympäriinsä.

Iltapalaksi söin sitä osaa leivästä, johon Koira ei ollut koskenut.

Kostoksi söin jälkiruuaksi suklaamuffinssin. Ähäkutti! Vähän se kyllä lohdutti.

Tänään on hyvä päivä. Sateesta huolimatta. Kukaan ei inahtanutkaan koko yön aikana (näin ne tilanteet vaihtelee) ja akut on ladattu. Tänään alkaa uusi kirjoittamiskurssi, ihanaa :) Sain edellisestä kurssista hyvän palautteen, mikä ilahdutti ihan älyttömästi, ja nyt tuntuu tosi kivalta aloittaa uusi.

Alla äidin ja Pojan taidonnäyte. Olkoon teosten nimet vaikkapa "Kaksi kettua". Voin sanoa, että ei näytä ihan justiinsa samalta kuin siinä kuvassa, josta inspiraation sain, mutta ollaanpahan todistettavasti askarreltu syksyn lehdistä jotain ;) Haastan sut tekemään paremman!

Kivaa syyspäivää sulle!





Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.