18.8.2014

Paluu arkeen eli hengissä ollaan!

Olen antanut tauon venähtää luvattoman pitkäksi, hui! On ollut säpinää niin paljon, että blogi on jäänyt lapsipuolen asemaan. Tai no, väärin sanottu. Kohtelisin kyllä mahdollista lapsipuolta rutkasti paremmin.

Blogi on ollut mielessä, mutta jotenkin homma on vain lykkääntynyt. Ja lykkääntynyt. Loman aikana aikaa kirjoittamiseen ei ole luontevasti löytynyt. Joka päivä olen kuitenkin arponut, kirjoittaisinko jotain. Ja jos, niin mitä? Vai kirjoittaisinko sen sijaan suosiolla, että pidän pienen tauon? Vai yrittäisinkö tomerammin järjestää aikaa blogin päivittämiseen? Siinä jahkaillessa on sitten päässyt vierähtämään vähän useampi viikko.

Lomaillessa ei ylimääräistä aikaa ollut. Ennen lapsia en muuten tiennyt tämmöisestä(kään) paradoksintapaisesta mitään. Ollaan kyllä Miehen kanssa oltu joka ilta aivan naatteja...! Lomalla kun mennään sata lasissa aamusta iltaan. Päikkäriaikakaan ei ole enää vanhempien (tai vanhemman, jos talossa ja puutarhassa on tuhat ja yksi tehtävää, joita ainakin toisen on pakko saada tehdyksi) omaa aikaa, ainakaan jos tenavat nukkuvat vuorotellen.

No, virallisesti lomaa on vietetty. Niin kuin Mies aina sanoo, se on lomaa töistä, ei lomaa elämästä... Ja hauskaahan noiden tiitiäisten kanssa toki on, ainakin noin pääsääntöisesti ;) Kohta kaksivuotiaan taholta on ollut ilmoilla pientä uhmanpoikasta, mikä luo yhteiseen olemiseen omat haasteensa... Ymmärtänette mitä tarkoitan. Tyyppi pysyy kuitenkin tyytyväisenä aina, kun ollaan liikkeellä, joten tähän(kin) vaiheeseen kesälomareissut niin Muumimaailmaan, kuin kotieläintiloille ja saaristoon potentiaalisia kesämökkejä läpi koluamaan ovat sopineet kuin nenä päähän. Lisäksi muutama päivä sitten käytiin Korkeasaaressa. Eläinten katselussa oli jo parivuotiaan kanssa jotain mieltäkin, tosin yhtä suuren elämyksen hän sai siitä, kun lähdettiin pois hänelle erittäin eksoottisin HSL:n siivin. Bussia muisteltiin koko kotimatka. Halvalla näköjään pääsisi vielä huvitusten suhteen tämän ikäisen kanssa :D

Kesän aikana Pikkuveli rupesi syömään syöttötuolissa...


... täytti 7 kuukautta ja lähti ryömimään.


Juuri kun olin ennättänyt lausahtaa ääneen, että kylläpä
nuo Koiran kipot ovat saaneet olla pitkään rauhassa.


Saaristoa kannatti koluta - meidän kesäasunto sitten löytyi kuin löytyikin! Ettei aika pääse käymään pitkäksi tulevaisuudessakaan, otettiin ja rakastuttiin romanttiseen 20-luvun saaristotorppaan. Helpottaa suuresti, että moni oleellinen asia on kunnossa, esim. katto on uusittu. Ihan mielettömään remonttiin ei tässä elämäntilanteessa oltaisi innosta hihkuen hypätty, varsinkin kun tässä arkiasumuksessakin riittää laittamista pitkäksi toviksi. Sen verran tekemistä tuossa kuitenkin on, että enpä pidä mahdottomana ajatuksena sitä, että olen jossain vaiheessa pakotettu tekemään tästä sisustusblogin, kun mihinkään muuhun ei riitä aikaa :D

Ehdottomina vaatimuksina olivat sähkö ja juokseva vesi. Ei todellakaan missään nimessä aleta raahaamaan kahden aikuisen, kahden lapsen, koiran, kissan ja niiden hengissä ja hyvinvoivina pitämiseen vaadittavien välttämättömyyshyödykkeiden lisäksi saarelle tynnyreittäin vettä. Nämä vaatimukset täyttyivät ja lisäksi täyttyi vielä pari haavetta, jotka eivät olleet ehdottomia vaatimuksia, mutta käytännössä kyllä jos minulta kysytään kuitenkin aika tärkeitä juttuja. Piti nimittäin olla kallioita ja sauna ihan veden äärellä. Ja bingo! Meidän paikka on löytynyt! Olen siitä ihan käsittämättömän onnellinen. Ehkä enemmän hehkutusta seuraa kuitenkin sitten, kun on lopultakin mustaa valkoisella. Nyt fiilistelen muutamalla kuvalla.




Tämä näkymä tullee tutuksi. Ilta-aurinko lossilta.

2 kommenttia

  1. Mukava lukea kuulumisianne ja onnea kesäasunnon löytymisestä. Upeita maisemia ja kuvia! :)

    VastaaPoista
  2. Oi kiitos taas! :) Tuntuukin vain nyt niin kovin pitkältä aika odottaa ensi kesään...! Paljon hauskempi aika löytää kesäasunto olis kyllä kevään korvilla... :D

    VastaaPoista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.