1.7.2014

Those TOYS´R not for US

Etsi virhe tarinasta. Voi olla, että pari sattuu silmään. Ainakin jos olet yhtään tolkumpi kasvattaja kuin eräät.

Lähdettiin serkkujen luo katsomaan koiravauvan kaveriksi tullutta kissavauvaa. Suunniteltiin aikataulu niin, että esikoispoika uinahtaa päiväunille ajomatkan aikana. Uni tuli kohtuullisessa ajassa siitäkin huolimatta, että eläimenpoikasista innostuneet vanhemmat paljastivat matkan agendan jo aamiaispöydässä.

Pysähdyttiin tankille ja hakemaan kissavauvalle uutta tuliaista. Alkuperäinen tuliainen - suriseva hiiri - oli päässyt edellisenä päivänä jo ostoskärryyn asti. Poika leikki sillä kauppareissun ajan ja heitti sen sitten kaupan lattialle äidin katsellessa hurmoksessa laput silmillään kauniin värisiä lankoja. Äiti muisti lattialle unohtuneen hiiren seuraavana päivänä (Anteeksi! Tämä hävettää.).

Isi tankkasi auton ja äiti kävi kaupassa. Auton pysähdyttyä Poika heräsi - vartin unien jälkeen. Uni ei luonnollisestikaan tullut silmään enää loppumatkan aikana. Kylässä Poika söi huonosti (kakku kyllä kelpasi). Olosuhteisiin nähden tyypin mielentila oli kuitenkin kohtuullinen, ei kovinkaan montaa mielenpahoitusta. Suurin romahdus koettiin, kun eloisa koiranpentu nappasi suuhunsa Pojan rumpukapulan.

Katsottiin, kuinka innokkaasti Poika leikki toisten leluilla ja tajuttiin, että sillähän on ihan vääränlaisia leluja kotona - siitähän on aivan yllättäen kasvanut jo tosi iso poika. Isi ilmoitti, että piipahdetaan kotimatkalla Toys´R´Usissa ja ostetaan sille autoja.

Näin toimittiin. Pohdittiin millä kokoonpanolla kauppaan mennään, kun Vauvakin otti ja nukahti ajomatkan aikana. Päätettiin, että mennään kaikki, kun Pojan pitää ainakin olla  mukana. Kaupassa sanottiin Pojalle, että täällä ei sitten voi juoksennella ympäriinsä ja räplätä kaikkea (= istu sinä vaan siinä kärryssäsi katselemassa kaikkia näitä tuhansia houkuttelevia leluja). Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, missä mielentilassa kaupasta poistuttiin.

Sillä välin, kun äiti poistui kaupasta riehuvan taaperon ja uinailevan vauvelin kanssa, isi pyörähti kassan kautta. Kotona herätettiin autosta sikeästi nukkuva Poika. Ei tarvittu kuin yksi väärä sana tai ele (en enää edes muista, mikä) ja jälleen saatiin rauhoitella pientä mielensä pahoittanutta. Tässä onnistuttiin jollain ihmeen kaupalla. Syötettiin Poika ja - kuten oltiin luvattu - mentiin iltapalan (jonka yhteydessä leikittiin autolla ja veneellä) jälkeen hänen huoneeseensa leikkimään uusilla autoilla. Suurimmat hitit olivat citymaasturi+perävaunu+vene -yhdistelmä ja tukkirekka. Kun oli aika käydä nukkumaan, sänkyynsä yleensä mielellään asettuva Poika sai kohtauksen. ("VENE! AUTO!").

Ponnisteluiden jälkeen tenava rauhoittui. Asettui sängyn pohjalle, äiti silitteli ja lauloi Unilinnun. "Lintu!", sanoi Poika. Äiti hymyili. "Niin, Unilintu." "TIKKA?" "Ehkä. Ehkäpä se on tikka."

Uni tuli. Kunhan ensin oli vaadittu "PUPU!" ja "PEITTO!" (tämä oli uutta!) ja äiti oli laittanut pupun viereen ja peitellyt pienen.


Suosittelen lämpimästi harkitsemaan ajanvietteeksi ennen nukkumaan menoa vaikkapa hiljaisuuden retriittiä lelukauppavisiitin ja tukun uusia leluja sijaan.

Tänään mennäänkin Ikeaan. Siitä tulee varmasti jättekivaa.

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.