8.7.2014

Näin se kesäloma toimii

Blogi ei ole päivittynyt (varmaan päivittyy muutenkin aika harvakseltaan nyt lomalla), mutta peukaloita ei olla pyöritelty. Nyt olen uhrannut kaikki liikenevät minuutit (Korostan tätä: minuutit. Ei tunnit, aamupäivät tai illat. Minuutit.) käsitöille. Ystävä oli tehnyt ihan järisyttävän söpöjä pöllöjä (suurkiitos vain inspiraatiosta ja neuvoista!) ja sai meikäläisenkin pitkästä aikaa innostumaan virkkaamisesta. Harjoittelin parilla korilla ja nyt yritän väkertää jonkinlaista siivekästä.

Siis ollaanko söpiksiä, vai mitä!? :)

Pöllökuvat ystävältä - kiitos!

 
Siitä se ajatus sitten lähti... pari estettä vain voitettavana. On muuten ihan passelia puuhaa leffankatselun yhteydessä suoritettavaksi tuo lankavyyhdin setviminen. Tämän ohessa tuli katsottua Walter Mittyn ihmeellinen elämä (The Secret Life of Walter Mitty). Oli tosi hyvä, suosittelen!
 




Viime viikolla eräiden galaksit räjähtivät: pistäydyttiin Muumimaailmassa. Poika oli aika liekeissä, tosin oli saada p*halvauksen jättiläismäisen muumin tupsahtaessa kosketusetäisyydelle. Tyypit tekivät kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen ja Poika muisteli heitä lämmöllä vielä monta päivää retken jälkeen. "Mamma!" (= muumi), "Pippu!" (= Nipsu), "MYY!".

IIK! Se lähestyy...

Muumien puutarhajuhlia katseltiin käsikkäin.
Muumimaailman jälkeen piipahdettiin Naantalissa syömässä ja minä sain tehdä onnistuneen täsmäiskun vanhaan kaupunkiin. Laitan Yritän ehtiä huomenna laittamaan jotain kuvia.


Eilen lähdettiin neljältä pistäytymään nopeasti Pojan kanssa kirjastossa ja ruokakaupassa. Kotiin tultiin kahdeksan jälkeen. Älkää kysykö.

Poika treenailee puhumista kovasti, mutta välillä menee vähän senat sakaisin. Esimerkiksi huutelee kaikille päälle nelikymppisille rouville: "Mummu!". Lisäksi eilen huudahti ystävällisen kassarouvan nähdessään: "SETÄ!". Oli muuten pikkuisen kiusallista. Rouvan sydämellinen hymy viileni asteen verran.

Kirjastokäynti poiki (no tietenkin!) seuraavanlaisen puhelinkeskustelun:

Mies (vastaa puhelimeen, vaimon nimi vilkkuu ruudulla): Moi!

Vieras miesääni puhelimessa: No moi moi! Täältä pääkirjastolta soitellaan, että satutkohan tietämään, kenen tällainen puhelin on, joka täältä löytyi kuleksimasta..?

Oli kysellyt vähän tuntomerkkejä (ilmeisesti vastasin kuvausta, kun puhelin minulle päätettiin luovuttaa). Mainittakoon, että Mies ei osannut kertoa ikääni (sanattomaksi vetää), oli sen sijaan kertonut syntymävuoden.

Virkailija oli huomaavainen herra. Mennessäni kyselemään puhelimeni perään hän kertoi olleensa juuri soittamassa miehelleni uudelleen, että eivät he luovutakaan puhelinta muille kuin minulle. Kun eihän sitä tiedä, jos sulla olisikin ollut puhelimessa jotain sellaista salaista tietoa, jota kukaan ei saa nähdä :D Toteankin tässä for the record, että jos kun joku sattuu tulevaisuudessa löytämään puhelimeni ajelehtimasta jostain, sen saa oikein mieluusti luovuttaa miehelleni.

Tuli muuten haalittua taas sellainen kasa kirjoja, että kohdallani ei voida puhua enää optimismista. Harhainen olisi varmaan oikeampi sana. Ennen eläkkeelle jäämistä en taida ehtiä niitä lukea. Yrittää aion kuitenkin.

Nyt kutsuu rantsu! Ciao!

2 kommenttia

  1. Mä en kestä :) Meillä on muuten kanssa toi tätisetä-vaihe
    Ja kaikki pienet koirat on kissoja.

    VastaaPoista
  2. "Tätisetä-vaihe" :D Apua...! Joo, on kyllä vähän, hmm, mielenkiintoinen vaihe ;) Tällä on ihan hirveä tarve raportoida kaikista näkemistään ihmisistä (kovaan ääneen), onko ne tätejä vai setiä, vai tyttöjä tai mummuja (poika- ja mies-sanat eivät vielä ole sanavarastossa, ainakaan niin että ymmärrettäisi). Välillä tulee huteja...
    Ihana toi, kun pienet koirat on kissoja :) <3
    Meillä tää on aika hyvä eläinten äänissä, ollaan niitä opeteltu paljon, ja aina välillä saadaan nauraa, kun hän näkee jonkun uuden eläimen ja yrittää arvella miten se ääntelee. Aika hyvin menee yleensä kyllä kuitenkin nappiin, söpömmät eläimet sanoo jotain piip-piip tai miauuuu, ja pelottavammat murrr :)

    VastaaPoista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.