21.7.2014

Heinäkuisia kuulumisia


Cutest little Brother ever kävi neuvolassa. 8815g/69,5cm. "Liikkuu kierien, hyvä kämmennoja. Istuu selkä suorana. Näkee helmen. Kuulee tiu´un. Harjoittelee erilaisia ääniä.", lukee neuvolakortissa. Vauvasta on kuoriutunut Pikkuveli - ei ole näet enää kovinkaan vauvamainen tämä jässikkä.

Pikkuveljellä otti oman aikansa oppia syömisen konsepti - ruoka lusikkaan, lusikka ja ruoka suuhun, nielaisu - mutta kun hän sen lopulta oppi, ruokaa menee ja paljon. Tyyppi on melkoinen suursyömäri ja herkkusuu. Yleensä maiskuttelee ruuan tyynenä monalisamainen hymy huulillaan sitä mukaa kuin sitä ehtii lappaa suuhun. Hetkittäin heiluu kuin heinämies, välillä potkii lautasen ilmaan. Syö vielä sitterissä, kun syöttötuolikokeilu näytti sen verran hasardilta hommalta.

Pikkuveljen yöt ovat vähän levottomia. Silloin tällöin nukkuu pidempiä pätkiä, mutta on melkoisen pätkäuninen. Jos ei parannusta ala lähiaikoina näkyä, pitänee perehtyä joihinkin lempeisiin unikouluohjeisiin. Levottomia öitä lukuun ottamatta Pikkuveli on edelleen maailman tyytyväisin tyyppi.


Käsityöpajasta on valmistunut Pojalle pöllö ja äidille töppöset. Tuntui kesäkuun kylmyydessä hyvältä ajatukselta tuo töppösten neulominen, nyt tilanne näyttää kuitenkin sen verran heinäkuiselta, että jäänevät odottamaan syksyä. Nuo palatossut ovat maailman helpoimmat neuloa! Meidän Mummi teki noita paljon ja itse katselin mallia vanhoista tossuistani. Anoppi oli kuitenkin löytänyt ohjeen myös netistä. Siitä vain neulomaan - kyllä se syksy sieltä ennen pitkää saapuu!



 
Ei käsityöhetkeä ilman Kissaa!




 
Tässä muuten edellisessä postauksessa mainittu Saana Ulpukka. Tallessa on, kuten niin moni muukin tavara. Veikkaan rohkeasti, että jossain vaiheessa meidät nähdään Himohamstraajat-ohjelmassa.

Luultavasti komeilemme hamstrausohjelman lisäksi tähtinä myös Supernannyssä. Se lienee vain ajan kysymys.

Keskustelua illallispöydässä:

"Se on purjo."
"Pirjo."
"Joo, se on purjo."
"Pirjo."
"Purjo."
"Pahaa."
"Ei se ole pahaa, se on vain aika väkevää."
"Pahaa."
"Väkevää."
"Pahaa."
"No niin, sinä et ehkä vain tykkää siitä."
"Pahaa."

Eilen käytiin Turun saaristossa katselemassa kesämökkejä (kun ei ole tarpeeksi tekemistä tässä nykyisessä tönössä eloisine asukkaineen...). Mies tuumasi poikien ravintolaruokailua seuraillessaan (tai no ei se vierestä seurannut - kyllä siihen saa molemmat osallistua ihan sata lasissa), että meno on kuin linja-autoaseman ravintolassa ennen muinoin: toinen ärjyy ja haastaa riitaa isompien kanssa ruuat rinnuksillaan, toinen mölisee jotain käsittämätöntä maan tasalla. Homma päättyi sirpaleisiin ja henkilökunnan paikalle kutsumiseen. Olenkin ihmetellyt, ettei olla vielä onnistuttu kaiken sättäämisen ohessa rikkomaan ainuttakaan pilttipurkkia. Nyt on siinäkin hommassa pää avattu.

Saaristossa oli ihanaa! Juuri se meidän the mökki ei tainnut olla näkemiemme joukossa, valitettavasti. Tällä kertaa nähtiin vääränlainen mökki oikeanlaisella tontilla ja oikeanlainen huvila vääränlaisella tontilla. Jospa se oikea paikka vielä eteen tulisi ja kolahtaisi sitten kertalaakista. Näen sieluni silmillä pojat juoksentelemassa pitkin lämpimiä rantakallioita paljain jaloin, aurinkoisina kesäpäivinä, jotka jatkuvat ja jatkuvat... Pulahtamassa uimaan suoraan saunasta ja auttamassa veneen kiinnittämisessä, kun pistäydytään jossain lähisatamassa jäätelöllä. Oih...! (Kieltäydyn ehdottomasti näkemästä niitä hermoraunioina vietettyjä kahden aikuisen ja kahden lapsen, koiran ja kissan, tavaroiden ja ruokien pakkaushetkiä. Ensin autoon ja sitten veneeseen. Tai takapenkillä riitelyä ja muita hilpeitä oheistoimintoja....) Pojalle saaristolaiselämä tuntui sopivan - sai hetkellisen hermoromahduksen vain, kun jouduttiin pitämään ukkosta paikoillamme tunnin verran. Ei huono!


Haluuuun lisää tätä!






Kesä yllätti veneilijän. Ukkosta pitämässä Kuckulotissa.

2 kommenttia

  1. Ihania kuvia jälleen kerran! Minä niiiiin kans tykkään saaristosta :). Ja hienot tossut olet tehnyt, rakastan villasukkia, täytyypä neuloa tuollaiset itsellekin. Sä kyllä oot neulonut hienommat mitä ohjeessa olivat ja kauniin reunakin olet tehnyt!

    Mukavia päiviä!

    VastaaPoista
  2. No kiitos, tuolla olisi kyllä viihtynyt kamera kourassa pidempäänkin!!! Nuo tossut on tosiaan niin helppoja tehdä ja kivat jalassa. Virkkasin niihin pitsireunan, kuten Mummillanikin oli tapana. Hän teki aina myös rusetin tossun päälle, sen jätin pois.
    Aurinkoa päiviin sinne! :)

    VastaaPoista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.