27.6.2014

Next in line, please!


Tuli taas pakottava tarve avautua suosikkiaiheestani. Jonottamisesta. (Edellisestä kerrastahan on onneksi jo tovi aikaa.) Tämä asia se vain saa minut joka kerta kiihdyksiin.

Olin taannoin poikien kanssa lääkärissä. Molemmilla pojilla kuumetta 40c ja rapiat. Lääkärissä vierähti puolitoista tuntia. Vähän tuli pahaa mieltä, kun otettiin verikokeita väsyneistä ja kuumeisista pienokaisista, mutta ilahduttavan hienosti kuitenkin jaksoivat reissun. Kun homma oli hoidettu, suuntasimme kassalle.

Kassoille oli jonoa. Yksi jono, meitä edellä viitisen asiakasta. Jonotimme vartin verran. Jonossa seuraava meni sille kassalle, joka kulloinkin vapautui palvelemaan. Meidän päästessämme tiskille lähti jostain sivusta liikkeelle rouvashenkilö. Minä pääsin tiskille, mutta meitä edellä jonottanut mieshenkilö jäi rouvan jalkoihin. Mies huomautti asiasta, johon rouva tiuskaisi, että sille kassalle ei jonottanut kukaan. Mies kertoi, että kaikille kassoille oli ollut yksi jono, johon rouva väitti vastaan. En voinut olla kommentoimatta asiaa ja totesin ystävällisesti, että mies oli ihan oikeassa, olimme jonottaneet yhdessä jonossa melko pitkän tovin. Nainen suuttui ja tiuskaisi miehelle: "No mene sitten, jos on kerran niin tärkeää!"

Siis kamoon!? Eikö voisi kysäistä kohteliaasti, että anteeksi olittekohan jonossa, tai että missähän jono menee, jos saapuessasi asioimaan paikalla palloilee jo valmiiksi letka ihmisiä? Tai jos epähuomiossa (?) kiilaa jonkun ja asiasta kohteliaasti huomautetaan, eikö riitelyn sijaan voi pyytää anteeksi, ettei huomannut toisen olevan jonossa. En vain ymmärrä.

Saimme asiamme hoidettua ja poistuimme lääkäristä yhtä aikaa tämän daamin kanssa. Yllätytkö jos kerron, että hän tilanteen nähdessään seisahtui tyttärensä (!!! Siinäpä käyttäytymismallia jälkikasvulle...) kanssa katsomaan, kuinka yritin saada tuplarattaitani mahtumaan ensin ovesta ulos ja sitten hissiin? Vastustin mielitekoani ja nielaisin kysymyksen: "Anteeksi, hidastammeko kenties teidän kulkuanne?"

Olin jo unohtanut (tai ainakin unohtamassa) tämän tuoreen tapauksen, mutta sen nosti mieleen tämänpäiväinen kokemukseni. Ilahduin, kun kauppaan  mennessäni tuntematon mieshenkilö riensi kohteliaasti avaamaan oven. Ja vielä seuraavankin oven. Sen sijaan jonottaessani kassalle - kohtalaisen pitkään - avattiin viereen uusi kassa, ja kas vain! Sinne ryntäsivät tukka putkella kaikki meidän jälkeemme tulleet. Mikäpä siinä. Maksoimme ostoksemme ja poistuimme kaupasta. Yhtä matkaa kanssamme poistunut asiakas päästi oven läpsähtämään suoraan naamalle. Tai no. Eihän se ihan naamalle sentään tullut - siinä välissähän oli lapseni rattaineen.

Ihan oikeasti, hei haloo!?! Eikö olisi kaikilla pikkuisen kivempaa, jos yritettäisiin olla suhteellisen sivistyneitä, tai rohkeimmat jopa hyväntuulisen kohteliaita?!

En usko, että on koskaan ottanut päähän, jos kanssaihminen on kohdellut kivasti. Ugh. Olen puhunut.



2 kommenttia

  1. Mä en ymmärrä, miten Suomessa ei vasn mene tajuntaan se, että yhdestä jonosta jonotetaan edim. kahdelle kassalle, jolloin reilun pelin mukaan pisimpään jonottanut pääsee aina seuraavana. Aina muodostuu kaksi jonoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se!!! Eikä tule mieleenkään kysyä aiemmin olleelta/olleilta, haluavatko kenties mennä ensin, vaan tosiaan viimeiseksi tulleet säntäävät viivana vapautuvalle kassalle... Aargh!

      Poista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.