6.6.2014

Naurunremakkaa ja itkunsekaista tyrskimistä

Elo pikkulapsen kanssa vapauttaa ja avartaa maailmankatsomusta. Ei kainostelijoille tahi muuten heikkohermoisille!

Olen aina ollut sitä mieltä, että vessa-asiat ovat yksityisiä. En välitä kuulla kovin tarkkoja (enkä yleensä edes ylimalkaisia) raportteja mukavuuslaitoksen tapahtumista. Siinä ollaankin yhä aavistuksen verran epämukavuusalueen puolella, kun taapero ilmoittaa ruokakaupassa iloisena ja kuuluvalla äänellä: "KAKKA!". Ja niin monta kertaa, että asia tulee varmasti rekisteröidyksi, myös laajemmalla kuuluvuusalueella kuin omassa kärryseurueessa. Jään kauhun sekaisin tuntein mielenkiinnolla odottamaan näiden totuudentorvien puheliaampia aikoja.

Siitä tulee myös pikkuisen kiusaantunut olo, kun huomaat, että Vauva, jonka kanssa kassan täti pari minuuttia aiemmin iloisesti lirkutteli, istuu hilpeänä turvakaukalossaan retrovärisessä sinappilammikossa joka ei ole voinut jäädä huomaamatta. Ei - se ei ollut Auran sinappituubi joka sinne oli levinnyt.

Olen tässä tuumannut, että lasten ja eläinten kanssa on kolmenlaisia tapahtumia. Niitä, jotka naurattavat. Niitä, jotka saattavat joskus myöhemmin naurattaa. Ja niitä, jotka eivät naurata.

Jotkut vessajutut naurattavat jo samana päivänä. Niin kuin esimerkiksi se, kun Mies oli muutama päivä sitten Pojan kanssa kaupoilla. Olivat käyneet rautakaupassa vessassa ja - kuten tapana on - Mies oli toimittanut asiaansa seisaallaan. Poika oli tempaissut pöntön kannen kiinni kesken toimituksen. Märin seurauksin.

Onneksi aihetta nauruun löytyy muualtakin kuin toilettiosastolta.

Se naurattaa, kun Poika oppii sanomaan "päivää". Nimittäin ainakin, jos hämmennykseksesi huomaat siihen olevan sisäänrakennettuna Kainuun murteen. On kajautellut pari päivää iloisesti: "Päevvää!" No se tuli kyllä puun takaa.

Erimuotoiset yölliset järjestyshäiriöt ja selkkaukset eivät juurikaan naurata. Ainakaan vielä. En tiedä, naurammeko niille myöhemminkään, mutta onpahan jotain jutunjuurta sitten, kun kertoillaan erilaisissa kohtaamisissa vauva- ja pikkulapsiaikojen sotatarinoita. Tosin näissä toistaiseksi taitavat Kissa ja Koira viedä voiton.

Sitä kertaa ollaan jälkikäteen naureskeltu, kun herättiin kovaan töminään ja Miehen lähdettyä (vahvana ja rohkeana soturina) selvittämään mistä on kyse, ilmeni pian Kissan pyydystävän hiirtä. Siinä kerroksessa, jossa nukutaan. Meni kuin sähköjänis ympäri kortteeria. Sen episodin jälkeen ei heti tullut uni silmään.

Sekin taisi naurattaa jo samana iltana, kun Koira säikähti lampaan tuoksua ja säntäsi karkuun juuri kun valmis lammaspaisti vedettiin pääsiäisiltana uunista. Parin tunnin etsintöjen ja likomärän ja kylmettyneen Koiran pesun jälkeen päästiin kuin päästiinkin istumaan juhlallisesti illallispöytään jo ennen puoltayötä.

Kun nyt jäin asiaa oikein miettimään, tajusin, että vielä ei ole tullut sellaista tapahtumaa vastaan, jolle ei jälkikäteen oltaisi pystytty nauramaan.

Se on kuitenkin todettava, että vaikka parisuhde on pikkuhiljaa (lue: aimo harppauksin) edennyt pikkulapsiarjen myötä proosallisempaan suuntaan, menee omilla asioilla ollessa vessan ovi edelleen tiukasti lukkoon.

Iloista ja estotonta viikonloppua Sulle!
 
 
 
PS. En malta olla laittamatta tätä kuvaa tänne. Äiti piirsi muumin ja lapsi tunnisti sen. En tiedä kertooko se enemmän omasta lahjakkuudestani vai lapsen. Olen kuitenkin saanut lähipiiriltä piirroksesta palautetta ja olen kyllä rivien välistä lukenut ettei kannata vielä päivätyötä taiteilijanuran takia jättää.









 

4 kommenttia

  1. Hehee, mä en luultavasti oo edes yhtä taitava piirtämään :) Mä oon kanssa sitä mieltä, että vaikka kuinka kaikki jaetaan, niin mä käyn vessassa ovi kiinni. Pojan joudun joskus mukaan ottamaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ottaisin Pojan muuten mukaan, mutta en laiskuuttani jaksa järjestellä tavaroita uusiksi. Meillä on vessassa pari korivaunua, joissa jotain posliinisia säilytyskulhoja sun muuta sälää, ja tää alkaa saman tien purkaa tavaroita ympäriinsä jos pääsee sinne. Niinpä huutelen sille oven toiselle puolelle kannustuksia "olla kiltisti siellä" :D

      Poista
  2. En tiä miksi, mut jotenkin mulla tuli tosta piirrustuksesta mieleen alkio, tai sikiö, jossain vaiheessa :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut taide (sillä siitähän tässä puhutaan) onkin just siitä hieno homma, että jokainen näkee ja kokee sen omalla tavallaan :D Yksi näkemys oli "muumilta pääsi paukku" :D
      Mun puolustuksekseni kerrottakoon, että piirsin sen yhdellä kädellä sohien, kun Poika roikkui kynän toisessa päässä. En kyllä usko, että mainittavasti parempaan suoritukseen olisin päässyt, vaikka olisi ollut kaikki maailman aika ja rauha käytössä... ;)

      Poista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.