25.6.2014

Lakka-Brita, juhannusmuistoja ja muuta höpinää

Pahoittelut hiljaisuudesta. On ollut kiirettä kuin kirpun tapossa. Nyt, kun sekä Mies, että Poika ovat lomalla, ovat meikäläisen omat hetket olleet aika kortilla. Joka päivälle on ollut jotain tekemistä ja turkasen juhannuskin pääsi häiritsemään tuossa välissä.

Toivottavasti juhannuksesi sujui hyvin! Meidän sujui. Leppoisasti sukuloiden ja jo perinteeksi muodostuneella yövierailulla ystävien luokse.

Mies on juhannuslapsi ja tänäkin vuonna homma huomioitiin asiaankuuluvin menoin. Tämä tarkoittaa kakkua, lahjaa ja somaa Paljon onnea vaan -laulantaa.

Anoppi antoi ystävällisesti pakastimestaan lakkoja kakkuun laitettavaksi. Kakku oli sen verran syömiskelpoinen, että päätettiin eilen tehdä siitä toisinto anopin vierailun kunniaksi.

Jotta sain tehtyä Pojalle maidottoman version, korvasin voin maidottomalla leivontamargariinilla. Lisäksi korvasin maidon kauramaidolla. Alun perin tarkoituksena oli tehdä kaikille yhteinen kakku ja käyttää kermavaahdon asemesta Sunnuntain Kuohkea Vispi -valmistetta (maidoton), mutta jäi huomaamatta, että siinä oli jo valmiina sokeria. Lisäsin sokeria ohjeen mukaan ja tuloksena oli siinä määrin ällömakea sotku, että hylättiin se.

Tein sitten Pojalle erikseen oman version, johon vaahdotin kermavaahdon sijaan Sunnuntain vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Itse emme soossista välittäneet, mutta Poika tykkäsi kuin hullu puurosta. Hoki vuoroin "lisää" ja "hyvää".

Sokeria laitoin muutoin ohjeen mukaan, mutta kermavaahtoon vähemmän kuin ohjeessa kehotettiin. Siitä huolimatta kakusta tuli mielestämme liian makeaa. Ja jos joku on minulle liian makeaa, se on sitä lähes poikkeuksetta myös suurimmalle osalle kanssaeläjistä... Suosittelen siis lisäämään sitä vain oman maun mukaan.

Alkuperäinen resepti löytyi täältä Valion sivulta.

BRITA-KAKKU

Valmistusaineet

125  g voita (tai margariinia)                        
1  dl sokeria
keltuaista
1 1/2  dl vehnäjauhoja
2  tl leivinjauhetta                         
1  dl maitoa (tai jotain vastaavaa)                  

Marenki
valkuaista
1 1/2  dl sokeria
1  tl vaniljasokeria
1  dl kuorellisia mantelilastuja 
                        
Täyte
5  dl raparperipaloja (tai marjoja) 
1  dl sokeria
2  dl vispikermaa (tai jotain vastaavaa)                        

         Valmistusohje
  • Aloita kakun valmistaminen vaahdottamalla voi ja sokeri. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita joukkoon kuivat aineet seoksena vuorotellen maidon kera.
  • Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (25 x 30 cm) leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
  • Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 min.
  • Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes valkuaisvaahto pysyy kulhossa, vaikka kulho käännetään ylösalaisin. Levitä marenki lusikalla pohjalle. Ripota pinnalle mantelilastut. Paista vielä uunin keskiosassa 180 asteessa 15 min eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna jäähtyä.
  • Valmista täyte: Pehmitä raparperipaloja sokerin kanssa laakeassa, tilavassa astiassa mikrossa 5 - 8 min. Valuta irronnut neste pois ja käytä esim. kiisseliin tai mehuna. Jäähdytä raparperihilloke.
  • Täytä kakku juuri ennen tarjoilua: Yhdistä raparperihilloke ja kovaksi vaahdoksi vatkattu kerma. Leikkaa pohja kahteen yhtä suureen osaan. Irrota puolikas pohjalevy leivinpaperista lastalla ja siirrä varoen tarjoiluvadille. Levitä täyte. Nosta toinen levy päälle.
MANSIKKA-BRITA
  • Korvaa raparperihilloke n. 1/2 litralla mansikoita. Voit käyttää myös vadelmia tai lakkoja. Vatkaa täytteeseen lisäksi 2 dl Valio kuohukermaa. Halutessasi voit lisätä joukkoon 1/2 prk (à 250 g) Valio maitorahkaa ja 2 rkl sokeria. Voit käyttää kermavaahdon joukossa myös Valio maustettua rahkaa vanilja, sitruuna, kuningatar tai valkosuklaa-lime.


Blogista on näemmä tullut viime aikoina ihan marttablogi. Leivontaa ja käsitöitä. No, sitä suu puhuu (ja käsi kirjoittaa), mitä sydän on täynnä, heh. Eli siitä jaaritellaan, mitä elämässä tapahtuu.

Unohtui muuten viimeksi mainita, että ompelunurkkauksen pystytys ei luonnollisestikaan mennyt niin kuin Strömsössä. Ei edes niin kuin Ratulassa. Kun nurkkaus oli saatu valmiiksi, oli tarkoitukseni käyttää saman tien pilttien päiväuniaika ompelemiseen. No, Mies oli sitten jemmannut ompelutarvikkeeni johonkin paikkaan nimeltä varma talsi. Hukassa olivat niin langat, nuppineulat, kuin ratkojakin.

Ensin etsittiin niitä muutama tunti (lienee sanomattakin selvää, että päikkäriaika ehti siinä sivussa tulla ja mennä), minkä jälkeen alistuin kohtalooni ja kävin ostamassa kaupasta kaikki uusiksi. Koko kotimatkan odotin Mieheltä puhelua, että löytyivät, mutta ihme kyllä ei. Eivätkä ole muuten vielä tähän päivään mennessä löytyneet. Rekvisiitta on siis kuitenkin hoidossa, enää tarvitaan vain aikaa värkkäilyyn. Vaunuverho on ommeltu, pitää vielä värvätä Mies askartelemaan siihen purjerenkaat. Kuva tulee, kun tekele on joskus valmis.

Ja apropå - jaarittelusta puheen ollen - elämä on taas helpottunut piirun verran, kun Pojan sanavarasto karttuu karttumistaan. Osaa nyt tiedottaa elämämme käänteistä myös suusanallisesti: "Rikki!", "Tippu!", "Kaakuun!". Lisäksi osaa esittää meille toiveitaan myös aavistuksen kaunopuheisemmin, kuin "ANNA-ANNA-ANNA!". Tänä aamuna Mies oli tarjonnut hänelle puuroa, mutta tämä optimistin alku oli osannut jo ehdottaa vaihtoehtoista menyytä: "Lettuja!".

Näin siinä käy, kun ei ehdi tarpeeksi usein postailemaan, juttu paisuu kuin pullataikina.

Tässä kuitenkin vielä pari kuvaa juhannukselta. Nuo ruokakuvat eivät muuten ole meikäläisen juttu - pahoittelut taas heikosta laadusta. En käsitä, miten muut saavat ruuistaan kauniita kuvia!

 
Juhannus. Kesäistä maalaismaisemaa...


... laukkaavia hevosia valoisassa suviyössä...


 
... ja rakkaita ystäviä



 

2 kommenttia

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.