10.6.2014

Hei hei mitä kuuluu?

Ei ole tapahtunut mitään perusarkea kummempaa ja pääkin on ajatuksista tyhjä. Hyvä hetki päivittää vähän poikien kuulumisia.

Molemmille kuuluu hyvää.

Käytiin Vauvan kanssa viime viikolla neuvolassa ja strategiset mitat olivat 7715g/66,5cm. Pojat ovat mittojensa puolesta hyvin suunniteltuja. Vauva käyttää nimittäin nyt viisikuisena samoja kesävaatteita, kuin veljensä viime kesänä 10-11 -kuisena. Oppi kääntymään pari viikkoa sitten. Nyt viihtyy jo vähän pidempiä aikoja masullaan (ja kovasti pyrkii eteenpäin), eli äidin aikakaan ei mene ihan kokonaan vain vauvelin kääntelyyn.

Vauvan iho on ollut edelleen kuiva. Rasvailut auttoivat aina vain hetkellisesti. Kokeiltiin kortisonia, joka kyllä auttoi, mutta vain niin kauan kuin sitä käytettiin. Koska emme halua ja voi turvautua siihen jatkuvasti, käytimme häntä uudelleen lääkärissä. Samalla halusin tarkistuttaa hänet pitkittyneen yskän takia, sillä hän yski vieläkin flunssan jäljiltä. Harvakseltaan, mutta kuitenkin jonkin verran.

Lääkäri suositteli sekä iho-, että hengitystieoireiden takia kokeilemaan myös hänelle maidotonta ruokavaliota ja näin toimittiin. Vauva ei alkuun tykännyt uudesta maidosta, mutta kelpuutti sen vähitellen. Aluksi sekoitin sitä normikorvikkeeseen (Arlan luomu) ja lisäsin vähitellen uuden maidon määrää. Nyt hän on syönyt pelkkää uutta maitoa noin viikon verran ja iho on selvästi parempi! Ei taideta siis ihan lähiaikoina päästä tässä huushollissa takaisin normiruuanlaittoon, mutta eipä sen väliä - pääasia, että vaivat helpottavat.

Muuten Vauva on edelleen perustyytyväinen, iloinen tyyppi. Juuri laskeskelin, että ei ole elämänsä aikana tainnut kertaakaan itkeä edes varttia yhtä soittoa. Marisee vain jos on nälkäinen, väsynyt tai seuraa vailla ja on heti tyytyväinen, kun tilanne korjautuu. Syö kerran tai kaksi yössä.


"Jos et mun tyylii tajuu, se meinaa et sul ei oo tyylitajuu. AAA!", eli kuka muu muka osaa pukea lapsen oikein nukkumaan näillä säillä? En minä. Eilen lisäilin vaatetta vähitellen, näköjään lopulta lähes kaiken mitä kaapista löytyi. Tuohon vielä kruunuksi hymynaamatumput, ja niin oli värikäs pätkä päiväunilla.

Myös Pojan elo on entisellään. Iloinen tapaus tämäkin noin pääsääntöisesti. Uusia sanoja tupsahtelee päivittäin. Osaa sanoa "anna", mutta usein jää hämärän peittoon, mitä pitäisi antaa. Kävelee ja juoksee itse, mutta ei toivottuun suuntaan. Osaa syödä itse, mutta ei aina halua.

Mielialanvaihteluita tulee entiseen tahtiin ja olenkin pikkuhiljaa kallistunut siihen käsitykseen, että se ei ole mikään vaihe, vaan ihan vaan hänen perusluonteensa. Kuppi menee helposti nurin ja sen jälkeen kaikki ottaa päähän. Kovasti. Onneksi harmitus unohtuu lähes aina yhtä nopeasti kuin alkaakin. Tein eilen Facebookissa hömppätestin "Mikä luonnonilmiö olisit?". Tulos "tornado" ei yllättänyt Miestä. Itseäni ei puolestaan yllättäisi, jos Pojan tulos olisi sama.

 
 
Ollaan seurattu isin puuhia kasvimaalla ja puhalleltu voikukkia. Iltakävelyllä on ihasteltu villejä lupiineja. Juhannuskin tulla jollottaa. Pyörähdettiin kyläilemässä ja koiravauvaa ihastelemassa itäisellä Uudellamaalla, ja siellä olivat juhannusruusut ottaneet jo varaslähdön.


 
Edit. Pari lausetta lisätty heti julkaisun jälkeen. Ihan vaan siksi, kun lahopäisyyttäni unohdin ne kirjoittaa.

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.