13.5.2014

Linssin läpi nähtyä

 
 
Muistan kuulleeni Pepe Willbergin joskus sanoneen, että siitä tietää tulleensa vanhaksi kun aamunaama kestää koko päivän. Arvannette miksi otan asian puheeksi. Kyllä. Omalla kohdallani se päivä on nyt.

Sain viikonloppuna nukkua kaksi yötä autuaasti pimeässä ja hiirenhiljaisessa vierashuoneessa. Vaikutus? Päänsisäinen vaikutus suunnaton. Olo on huomattavasti skarpimpi ja henkinen tila taas astetta kauempana romahduksen rajamailla häälymisestä. Entäs ulkoinen vaikutus? Nada. Look on tismalleen yhtä väsähtänyt kuin ennen univarastojen täydentämistä.

Mutta eipä anneta sen seikan vaivata mieltä. Elämä on siitäkin huolimatta vielä elämisen arvoista.

Viikonloppu hipoi lähes täydellisyyttä. Ensinnäkin, mikä parasta, Vauva voi paljon paremmin. Tarkemmin sanottuna hyvin. Tähän hitokseen sydämiä, hymynaamoja ja kaikkea muuta iloista. Toisekseen, äitienpäivän aamua vietettiin asiankuuluvan hempeissä merkeissä ruusuineen ja kakkuineen. Kakku oli persoonallinen, sisältäen mm. Weetabixiä ja Yosa-kaurajugurttia, mutta oikein maistuva ja ilo silmälle siinä missä perinteisemmätkin kakut.

Viikonloppuni kruunasi molempien päivien kuluminen valokuvauskurssin merkeissä. Ja se oli kuulkaas kivaa se! Kyseessä oli digijärkkärin käyttökurssi. On harmittanut, kun on suhteellisen potentiaalinen kamera, jota ei ole osannut käyttää siten kuin haluaisi. Paljon taitavammaksi en kurssin johdosta tullut. Se oli vain pintaraapaisu tähän ah, niin mielenkiintoiseen aiheeseen. Kameran käyttöön tuli kuitenkin rutkasti lisää varmuutta. Ja ainakin pienoinen aavistus siitä, mihin suuntaan lähteä muokkaamaan asetuksia, jotta saisi kulloisenkin kohteen ja tilanteen näyttämään edes vähän sinnepäin, jollaisena sen näkee.

Olen aina rakastanut kuvien ottamista ja katselua. Varmaa on, että siitä aiheesta haluan oppia vielä paljon lisää! Ikävää, että harrastus on näin äitiyslomalaiselle taloudellinen itsemurha. Jo tämän lyhyen kurssin perusteella tulevaisuuden hankintalista muodostui pitkäksi. Tarvitaan ainakin jalusta ja laukaisin, parempi objektiivi, vara-akku(ja), muistikortteja, suotimia ja loittorenkaita nyt ainakin ensi alkuun... Ja tuplasti lisää tunteja vuorokauteen. Tätä kirjoitan hiusväri päässä Vauvan nukkuessa.

Kurssin innoittamana testailin asetuksia ja näpsin viikonloppuna kuvia vähän sieltä sun täältä. Tänään kuvasatoa saavat edustaa hyötykäyttöön päässeet äitienpäiväruusut. Koska valintojen tekeminen ei missään määrin lukeudu vahvuusalueisiini, kuvia on miljoona. Ruusu edestä, ruusu takaa, ruusu istuu, ruusu makaa... Sorry. Tulppaanikuva on Helsingin Tullisaaresta, muut kotipihasta ja keittiöstä.

Lisäksi yritän ottaa vähän kiinni jäljessä laahaavaa onnellisten hetkien haastetta. Itseoikeutetusti mukaan pääsee kuva nro 29 sunnuntailta: Äitienpäiväkortti. Lisäksi kuva 28 (taisi saada hymyn huulille lauantaina): Kirjan ääreen nukahtanut Koira. (Tässä huushollissa kaikki nukahtavat näköjään kirjan ääreen.)


 
Ihana äitienpäivälahja ja ehkä tyylikkäin ostoskassi ever ♥
 



 




 







 
 

2 kommenttia

  1. Huippu tuo aamunaama ilmaisu! :) Ja ihania kuvia olet ottanut, eikä haittaa lainkaan vaikket ole osannut parhainta valita, kaikki on niin kauniita katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä aika osuva ilmaisu ;) Ja kiitos!

      Poista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.