5.4.2014

Tiedät olevasi liian väsynyt, kun...

... puuro palaa pohjaan vaikka seisot vieressä tuijottamassa ja vahtimassa. Been there, done that. Tick when done. Tämä hajamielisyyteni tuntuu kyllä jo hankaloittavan elämää.

Olin eilen illalla aivan naatti. Ei tarvita kummoistakaan einsteinia päättelemään, että merkkejä liiasta väsymyksestä on muutaman viime päivän aikana ollut. Olen unohtanut järjestään käyttää suuntavilkkua liikenteessä. Olen unohtanut kuumalle hellalle tyhjän pannun. Olen toistuvasti huomannut istuvani katselemassa Pikku Kakkosta. Ilman lasta. Lapsi touhuilee jo jotain ihan muuta.

Olen unohtanut maksaa ostoksen kaupassa. Olen palannut takaisin maksaakseni ostokseni (ei tuntunut hyvältä ajatukselta antaa ystävän lapselle lahjaksi varastettua lelua), minkä jälkeen ystävällinen, kärsivällisesti vuoroaan odottamaan joutunut rouva juoksi minut parkkipaikalla kiinni tuodakseen toisen, kassalle unohtuneen ostoksen.

Tavaroita on pudonnut käsistä. Ikäväkseni muiden muassa toinen kullanvärisistä suosikkikahvimukeistani, joka halkesi käyttökelvottomaksi. (Luoja sitä varjelkoon, joka hajottaa jäljelle jääneen toisen... Mitä suurimmalla todennäköisyydellä se taidan olla kuitenkin minä itse.) Menin tapaamaan Miehen sukulaisia luvaten näyttää samalla ristiäiskuvia läppäriltä. Läppäri unohtui kotiin. Samoin mehut ja hillot, jotka iloisesti anopille lupasin viedä.

Mies tarjoutui nukkumaan nämä pari viikonloppuyötä lasten kanssa. Eipä tarvinnut kauan miettiä - kirmasin vierashuoneeseen paitulin helmat heiluen. Aamulla kiittelin Miestä yhdestä elämäni ihanimmista öistä. Mies oli sitä mieltä, että sehän olisi ihan hauska kommentti, jos ei olisi niin surullista :D Toisinaan rakkautta on... antaa toisen nukkua yönsä rauhassa.

Tänään oli leppoisa päivä, telkun katselua, saunomista ja rentoutumista. Peruslauantai. Iltapäivällä jaettiin muksut kristillisesti tasan. Minä käytin Vauvan kanssa Koiraa kävelyllä, Mies meni Pojan kanssa metsään kävelylle.

Koska toinen suosikkimukeista poistui tapaturmaisesti taloudestamme, sen paikasta ainakin tänä aamuna kilpailivat nämä kaksi ehdokasta. Toinen pääsi jatkoon.


Kuva Koirasta. Ihan muuten vaan. Kun oli aamulla niin lutuinen sohvalla viekussa ♥

4 kommenttia

  1. Voi itkut Anu ku näitä on niin mukava lukea! :) niin tuttua monet asiat ja tuo sun tyylis kirjoittaa on niin huippua ett veet silmissä melkein saa välillä lukea :D ihanaa ja piristävää! <3

    Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, Katri, löysin tämän kommentin vasta nyt, kun se oli mennyt roskapostikansioon :O En edes tiennyt sellaista olevankaan...! Kiitos kahden vuoden takaisesta kommentista <3 :)

      Poista
  2. Kiitos itselles <3 sama meininki jatkuu siellä ja täällä :D
    -K

    VastaaPoista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.