10.4.2014

Onnimaniaa eli 100 onnellista päivää -haaste

Blogimaailmassa pyörii erittäin pätevän oloinen haaste: 100 onnellista päivää. Olen törmännyt haasteeseen monessa paikassa, mutta inspiroiduin itsekin tarttumaan tähän törmättyäni siihen
This is not the life I ordered -blogissa. (Tämä blogi on ihan helmi, suosittelen!) Tarkoituksena on ikuistaa 100 päivän ajalta yksi onnellinen hetki joka päivältä. Tämähän kuulostaa niin iloiselta, että haluan mukaan!

Kovin pitkältä tuntuu tuo aika olla sitoutunut johonkin asiaan, mutta kaiken uhallakin annan tälle mahdollisuuden. Minä olen nimittäin ihminen, jonka kuvailemiseen ei parhaalla tahdollakaan voi käyttää sanaa pitkäjänteinen. Sen sijaan voisi hyvällä omallatunnolla käyttää määritelmää helposti innostuva. Kaikki minkä aloitan jää kesken. Tämä tarina on tosi. Olen elämäni aikana aloittanut lukuisia harrastuksia, ja lopettanut lähes yhtä monta. Pianonsoiton, taitoluistelun, partion, näytelmäkerhon, yleisurheilun, ratsastuksen, laskettelun, dog sitter -touhun, italian opiskelun, pari eri kuoroa... Näistä vain pianonsoitto jäi elämään pidemmäksi aikaa. Listaisin kyllä harrastuksekseni myös lukemisen, mutta pidetäänkö sitä edes harrastuksena? Teeveen katselua nyt ei ainakaan. Juokseminen ja kuntosalilla käyminen on aikanaan tullut aloitettua, ja ne ovat ihme kyllä elämään myös jääneet. Harrastaminen tuppaa vain olemaan kovin kausiluontoista. Niin ja nythän mulla on tämä blogi. Harrastus tämäkin.

Olen kuullut (siis varmasti jostain vakavasti otettavasta tieteellisestä julkaisusta lukenut), että meillä leijonilla on kaikista horoskooppimerkeistä paras itsetuntemus. Uskon tämän. Tunnen itseni ja puutteeni aika hyvin. (On muuten hetkittäin melko masentavaa.) Kuten voi päätellä tuosta aktiivisuudesta jolla olen harrastuksia aloittanut, olen aiemmin tehokkaasti onnistunut kieltämään puutteeni. Suurin osa harrastuksista on aloitettu (ja lopetettu) nuoruuden päivinä. Sittemmin olen tullut paremmaksi tosiasioiden myöntämisessä.

Itse olen aina mieltänyt itseni elämästä nauttivaksi optimistiksi. Tosiasiat kielivät kuitenkin luvattoman usein jostain ihan muusta. Ilmeisesti lasini on aina täyden sijaan puolityhjä. Pohja jo pilkistää. Mies tuumasi kerran, että jos sanakirjasta kaivaa sanan pessimisti, siellä seisoo minun nimeni. Pöyristyin tästä, mutta en voi kuin myöntää siinä piilevän jotain perää.

Olen ihan oikeasti onnellinen. En ole koskaan ollut tätä onnellisempi. Mutta pistää miettimään: se pelottaa. Voiko tästä olla muuta suuntaa kuin alaspäin? Tiedän kuitenkin myös sen, että etukäteen murehdittu on tuplasti murehdittu. Ja entäpä jos ne asiat, joita pelkää, eivät koskaan tapahdukaan? Silloin on murehtinut turhaan, kun senkin ajan olisi voinut käyttää onnellisena olemiseen.

Haastan täten itseni olemaan onnellinen. Tässä ja nyt.

Koska suhtaudun uusiin asioihin lähtökohtaisesti epäileväisesti (kysykääpä vaikka Mieheltä), jätän minäkin väliin tuolla virallisella sivulla ilmoittautumisen. Levitän tätä ilosanomaa näin. Haastan mukaan  myös muita! Jos bloggailet, nappaa haaste touhuun mukaan. Tai kerro onnesi aiheista kommenttiboxissa tai vaikkapa Facebookissa. Jos et halua leveillä onnellasi julkisesti (olet tyypiltäsi enemmän "Kell´ onni on, se onnen kätketköön" -koulukuntaa), ota tavaksi ainakin miettiä joka päivä yhtä onnellista hetkeä! Ihan saletisti joka päivästä löytyy ainakin yksi sellainen momentum.

Aloitin homman eilen, tässä kuva 1. Ilokseni saatoin todeta olevani niin onnekas, että mahdollisista kuvista oli oikein runsaudenpula. En voinut kuitenkaan kuvitellakaan ekaksi kuvaksi muuta kuin Pojan tekemän (varmasti vain ihan vähän avustettuna) virpomisvitsan. Siitä tuli niin iloinen mieli.

 
 
Pannaanpa tähän samantien jatkoksi kuva 2 tältä aamupäivältä: Frasier.

Rakastan Frasieria ja voisin katsoa (katsonkin) sitä yhä uudestaan ja uudestaan. (Tämä pätee myös Frendeihin.) Sarja alkoi ilokseni pyöriä jälleen kerran uusintana alusta asti. Päätin katsoa joka ikisen jakson järjestyksessä alusta loppuun. Nelonen ajatteli toisin ja meni jossain vaiheessa rukkaamaan esitysaikaa. Ainaisajastukseni luonnollisesti missasi jaksot, mutta nou hätä, enköhän osaa nekin ulkoa. Vaikka homma ei ihan sataprosenttisesti onnistunutkaan, se ei estänyt sarjasta nauttimisen jatkumista. Joka päivä tapanani on imettäessä katsoa vähintään yksi jakso. Ne ovat ihania hetkiä. Istua ah, niin pehmeällä sohvalla tuhiseva pikkuinen sylissä katselemassa yhtä parhaista ja hauskimmista ohjelmista ever.

5 kommenttia

  1. Frasier rokkaa!! Asiantunteva valinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepulis! Minä kun en muunlaisia valintoja teekään, kuin asiantuntevia ;)

      Poista
  2. Meillä on kaikki Frasierin kaudet dvd-boxeina ja parhaillaan katsotaan niitä viidettä kertaa. Nyt ekaa kertaa ollaan skipattu joitain jaksoja, melkein kyllä tulee huono omatunto siitä.. Frasier oli jollain lailla meille tuki ja turva niinä vuosina, kun yritettiin lasta/oltiin hoidoissa. Huonolla hetkellä oli ihana käpertyä sohvalle Frasierin pariin ja unohtaa hetkeksi huolet ja murheet. Lohtua toi tietty myös niihin aikoihin hankittu karvakorva :).
    Mä aloin just lukemaan Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille -kirjaa. Mua on kiinnostanut mindfulness jo pidempään ja tää opus on nimenomaan vanhemmille tarkoitettu. Vähän niinkuin tuossa sun onnellisuus -haasteessa, mullakin on tavoitteena lisätä onnellisuuden hetkiä. Tai siis oikeammin sanottuna - lisätä TIETOISUUTTA niistä arjen onnellisista hetkistä, jotka liian usein lipuu ohi huomaamatta ja seuraavassa hetkessä onkin jo taas pinna kireällä milloin mistäkin.

    Hauska juttu; ei pelkästään meidän pojat , myös sun ja mun arki ja aatteet ovat aika samanlaisia :).

    VastaaPoista
  3. Niin on, on kyllä aika spookyä...! :) Ihan samoissa on menty ja mennään!
    Mulle Frendit on ollu sellanen luottosarja, oli silloin aikoinaan, ja vielä nytkin (parhaillaankin dvd-soittimessa on Frendejä), kaikki kaudet löytyy. Frasierin oisin halunnut kans, mutta silloin kun joskus niitä havittelin ei oltu suomennettu ku 4. tuotantokausi!? Onko teillä noi suomennettuna, vai ootteko vaan niin fiksuja, että katotte ilman tekstejä :D Frendit onnistuis hyvin ilman, mut mulla menis Frasierissä paljon juttuja ohi.
    Ja oon tosiaan itsekin juuri tuohon yrittänyt kiinnittää huomiota, että keskittyisi niihin onnen hetkiin. Ja vieläpä onnistuisi muistamaan ne jälkeenpäin. Se on vaikeaa näin väsyneenä :/ Tuntuu, että Pojankin vauva-aika meni ihan usvassa läpi, ilman mitään muistijälkiä, vaikka se oli ihan euforisen onnellista aikaa...

    VastaaPoista
  4. Tilattiin Play.comista muut paitsi olikohan 7.kausi, mikä löydettiin joskus suomeksi. Katotaan englanninkielisin tekstityksin, helpottaa kummasti :).

    VastaaPoista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.