7.4.2014

Ihmistaimia kasvattamassa

Alkuun pitää mainostaa, että avasin blogille facebook-sivut. Ne, joita kiinnostaa lukea, näkevät päivitykset suoraan, eikä tarvitse koko kaveriporukkaa spämmätä ;) Voi siis tykätä osoitteessa https://www.facebook.com/ainalahellani

Sitten varsinaiseen asiaan.

Monia asioita olen tähänastisen elämäni aikana onnistunut kasvattamaan. Koiria, kukkia, hiuksia, kynsiä, vyötärönympärystä, kärsivällisyyttä (tai no...), ymmärrystä, velkaa. Nähtäväksi jää, kuinka onnistuu ihmisten kasvattaminen. Kaikki muu taitaa olla lastenleikkiä sen rinnalla. Eipä onnistu ihmistaimien kasvattaminen pelkällä vedellä ja lannoitteella.

Välillä tuntuu kuin viidakkopoika Mowglia kasvattaisi. Kissalla on tapana ilmaista halunsa päästä ulos ovea raapimalla. Poika on ottanut tästä mallia, ja raapii välillä Kissan tavoin ovea halutessaan sen auki. Syö toisinaan koiran kupista nopoja. Ruokailee yhtä siististi kuin Kissa. Aina muuten sanotaan, että kissat ovat siistejä eläimiä, mutta sopii tulla meille Kissan ruokapaikkaa vilkaisemaan. On niin kuin olisi Whiskas-purkki räjähtänyt atomeiksi kipon lähiympäristössä. (ihan kuin meidän misselle mikään Whiskas kelpaisi...)


Tenavien kasvattamisessa pätevät monet samat lainalaisuudet kuin eläintenkin kouluttamisessa. Ole johdonmukainen. Ole lempeä, mutta jämäkkä. Jos se säntää karkuun, takaa-ajaminen saa vauhdin vain kiihtymään. Koira karkaa tavoittamattomiin, lapsonen puolestaan menee väistämättä jossain vaiheessa turvalleen. Vauhti vain on takaa-ajettuna kovempi. Keksi ennemmin joku houkutuskeino, jolla saat karkulaisen vapaaehtoisesti palaamaan luoksesi.

Muksujen harhauttamisessa vain mielikuvitus ja taivas ovat rajana. Keskustelulla, rusinoilla, maissinaksuilla ja viinirypäleillä (Pojan ultimate herkku) pääsee toki pitkälle. Poika alkoi taannoin oirehtia kaupan kassajonossa siihen malliin, että harhautin keskustelulla: "Mitä koira sanoo? Mitä karhu sanoo? Mitä sammakko sanoo? Mitä juna sanoo?" Koko Pojan hallussa oleva fauna ja lukuisat liikennevälineet käytiin iloisesti läpi muutamaan kertaan ennen kassalle pääsemistä. Joku saattoi ehkä taannoin katsella Siskonpeti-ohjelmaa? On hyvin paljon mahdollista, että vielä joku kaunis päivä mukana matkoillamme seikkailee myös Herra Sukka (johon tutustuimme kohdassa 00:56)...

Kaupassa ja yleensäkin ihmisten ilmoilla pyöriminen tenavien kanssa on hetkittäin oikeinkin mielenkiintoista. Poika on alkanut huudella ihmisille. Hauskaa oli seurata senkin mörököllin oloisen miehen ilmettä, joka tuli ruokakaupassa vastaan. Poika kurottui kärrystä miestä kohti, hymyili ja huusi kovaan ääneen: "Hiiiiiii!". Lienee tarpeetonta mainitakaan, että arvokkaan herran ilmekään ei värähtänyt :D

Ruokahetket ovat harhauttamisessa oma lukunsa. Yleensä ruoka maistuu Pojalle hyvin. Jos ei maistu, häntä onnistuu useimmiten harhauttamaan jotenkin. (Toisaalta yksikin väärä ele voi suistaa homman raiteiltaan.) Pöydän vieressä on ikkuna, joten usein harhautan joillain ulkona näkyvillä asioilla. "Katopa kun tuossa on äitin auto!", "Kato, Kissa haluaa tulla sisälle!", "Kato kun ulkona paistaa aurinko!". Tämmöisellä amatööriäidillä riittää haastavia tilanteita, mutta on niitä vissiin muillakin. Eräs pitkän linjan kasvatusalan ammattilainen kertoi taannoin olleensa aikoinaan syöttämistilanteessa tiukilla ja oli sitten hätäpäissään heittänyt: "Katso! Ulkona on ilmaa!" Oli kyllä toiminut!

Pipoa en saa pysymään päässä minkään harhautuksen avulla. En ymmärrä, miten muut saavat mitä söpöimmät pipot pysymään somasti lastensa päässä. Ajattelin tässä, että aika olisi jo kypsä pipolle, jota ei tarvitse solmia leuan alle kymmenellä umpisolmulla. Väärin ajattelin. Aina kun sain sommiteltua pipon päähän Poika repi sen pois, heitti maahan ja huusi iloisesti: "Kiitti!" Olipahan ainakin kohtelias :)


Kuvan pipo liittyy tapaukseen.


Vähän taas muuten aikaisemmin liioittelin. Kynsiä en koskaan ole saanut kasvamaan.

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.