5.3.2014

Kuulumisia

Täällä arki rullaa painollaan. Ollaan oleiltu kotona (ihana viikonloppu taas tuli ja meni), tavattu ystäviä ja sellaista tavallista perussettiä. Tältä viikolta peruuntui kahdet äiti+lapsitreffit sairastumisten vuoksi, tällä kertaa ei tosin meidän. Täällä ollaan onneksi kaikki oltu terveinä, ihanaa. Yötkin ovat sujuneet. Poika on nukkunut yöt putkeen, Vauva herää sen kaksi, kolme kertaa. Ihan siedettävä rytmi kyllä, kun onneksi aina nukahtaa suht kivuttomasti uudelleen eikä tarvita mitään nukutusrumbaa.

Itselläni oli lenkkeilyssä kolmen viikon tauko, ei vain tuntunut mistään välistä tarpeeksi aikaa löytyvän. Nyt olen käynyt pari kertaa lenkillä ja kerran salilla crossarilla polkemassa, ja tähän kun yhdisti terveellisen syömisen, paino putosi heti kaksi kiloa! Eli liikkumaan vaan vaikka hampaat irvessä... Nyt se onneksi tuntuukin jo vähän inhimillisemmältä, kun on taas päässyt alkuun.

Pojan kanssa eletään aika haastavia aikoja. Syömisessä tuli kiintoisa vaihe, kun heti jos me olemme vieressä hänen ruokaillessaan, hän alkaa pelleillä. Sotkee ja heittelee ruokaa ympäriinsä. Muuten kauhoo hienosti itse lautasen aina tyhjäksi. Tällä hetkellä ruokailut sujuvatkin yleensä niin, että hän istuskelee pöydässä syömässä ja itse touhuamme jotain muuta keittiössä. Siivousta kun onneksi tuntuu riittävän aina... Yleensä syöminen sujuu vauhdilla, ja syö oikein reippaita määriä.

Elämästä tuli myös astetta mielenkiintoisempaa kun hän oppi kiipeämään ruokapöydän tuoleille ja siitä sitten pöydälle seisomaan... Tätä tapahtuu luonnollisesti useimmiten istuessani imettämässä tai ollessani muuten kiinni jossain, esim. ruuan laitossa. Ja osaa siirtää tuolia siten, että pääsee kipuamaan. Lisäksi oppi avaamaan ovet. Ja kieltoja tuntuu tottelevan silloin kun sattuu huvittavan ja muutenkin tuntuu olevan jonkinasteinen uhmavaihe päällä. Kun asiat eivät mene mielen mukaan, fiilispohjalta joko tavarat lentävät tai heittäytyy lattialle kirkumaan. Nice. Lisäksi energiaa riittää vaikka muille jakaa, ja harvassa on ne hetket, kun kaveri pysyy paikallaan. Onneksi silloin tällöin malttaa istahtaa sohvalle kirjoja tai televisiota katsomaan. Ja onneksi on kuitenkin suurimman osan ajasta (noh, ehkä ainakin puolet ajasta...) iloinen ja hyväntuulinen veitikka.


Pikkuveli tuntuu olevan ainakin näin vauvana vähän eri maata. On rauhallinen ja hyväntuulinen vauva edelleen. Kaiket päivät vain hymyilisi ja seurustelisi, ja itkee oikeastaan vain kun on nälkä tai tarvetta vaipanvaihdolle. Silloinkin vain pientä tyytymätöntä kitinää, ja iso itku tulee vasta jos joutuu pidempään odottelemaan. Pojalta joutuu pikkuveljeä vähän varjelemaan, kun toisinaan halailee vähän raisusti, ja kiukun tullessa taas mielellään kävisi läpsäyttämässä veljeään (niinpä niin, pikkuveljen vikahan kaikki vääryydet ovat)... huoh.

Vauva täyttää huomenna jo kaksi kuukautta. Kahden kuukauden päästä saa siis jo alkaa maistella soseita, hurjaa! Joskus Miehen kanssa puhuttiin siitä, mikä lasten saamisessa on yllättänyt eniten. Oma vastaukseni oli se, kuinka nopeasti ne kasvavat. Kaikki aina sanovat, että lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, ja nyt todellakin tajuan mitä se tarkoittaa. Aika kuluu ihan käsittämättömän nopeasti.
 
Saatiin taannoin lopultakin aikaiseksi tilata ristiäiskutsut ja ihme kyllä ollaan jo saatu postiinkin. Tilattiin ne Planet Cardsista, joka on englantilainen korttifirma ja jota ollaan käytetty aikaisemminkin ja oltu tyytyväisiä.
 
 
Ja jos kerran Ruotsin pikkuprinsessasta, niin onhan meidänkin pikkuprinssistä tällainen söpöstelykuva julkaistava... ;)
 
 

 

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.