26.3.2014

Ja kuinkas meillä meni...?

Kysypä multa joku kysymys! Ai miten meillä meni kun Mies oli pois? Älä kysy sitä, kysy jotakin muuta. Kysy vaikka että onko kiva kun se tulee takaisin kotiin. No totta hitossa ON! Tosin täytyy myöntää, että homma sujui osimoilleen hyvin. Paremmin kuin olin odottanut.

Olen tässä ilakoinut, kun ollaan kaikki saatu olla niin pitkään terveenä. Jotenkin siis osasinkin ounastella sitä, että eiköhän jotakin pientä tule kuvioon heti kun jään yksikseni poikien kanssa... Ja niinhän se Poika kotiutui maanantaina hoidosta räkä poskella. Onneksi siitä ei ole kehittynyt mitään normiflunssaa dramaattisempaa ja öistäkin ollaan selvitty vain parilla ylimääräisellä herätyksellä toissayönä (Vauvan kanssa ollaan toki vedetty normisetti, eli herätty pari kertaa yössä syömään). Soimasin kyllä itseäni jälkikäteen siitä, että uhrasin maanantaipäivän siivoukselle ja ajattelin naiivisti, että torkutaan ja levätään Vauvan kanssa sitten tiistaina Pojan ollessa hoidossa. Note to self: Lepää aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus! Eilinen menikin sitten Pojan kanssa touhutessa, energiatasoihin kun nuo nuha ja yskä eivät vaikuttaneet mitenkään...

Poika on ollut muuten viime päivät hurjan hyväntuulinen! Uskoisin sen johtuvan siitä, että hän on lopultakin oppinut sanomaan muutamia sanoja, ja "keskustelee" iloisesti niitä toistellen. Käytettiin eilen Koiraa kävelyllä, ja Poika oli äänessä koko lenkin ajan (keneltä lie perinyt). Keskustelu oli seuraavantasoista: "Ii-aa, ii-aa, ii-aa" (= piipaa, piipaa), "brum-brummm", "kiitti", "hei", "huhuu" (= Mitä pöllö sanoo. Tämä on uusi.), "uh-uh" (= vuh vuh, eli mitä koira sanoo), "ei hei" (= hei hei), "Koiran nimi" (tätä hokee kaikkiin mahdollisiin väleihin), "Ohhoh!", "Oho!". Pojan ruokailut sujuvat nykyään onneksi hyvin, yleensä ruoka maistuu ja tulee syödyksi suht ihmismäiseen tyyliin. Poika tosin poimii useimmiten ruuista kaikki lihat ja irvistää kasviksille. Salaatin kaivaa suurieleisesti pois suustaan.

Muuten meininki oli Miehen poissa ollessa ihan leppoisaa, mutta ei kyllä tunnit riitä vuorokaudessa, kun kahden muksun kanssa touhuaa yksin. Nostan hattua kaikille yksinhuoltajille, kyllä siinä on melkoinen taiteileminen. Itse en vielä ole luonnostani kovinkaan kummoinen organisoija, mutta kyllähän näiden kanssa on väkisinkin pakko vähän oppia olemaan. Haluaisin kovasti, että huusholli olisi illalla tiptop, erityisesti keittiö ja pesutilat, ettei aamua tarvitsisi aloittaa siivoamalla. Yritän saada keittiön siivottua Pojan syödessä puuroaan. Pojan syötyä hänet pitää kiidättää saman tien pesulle - puuroa löytyy yleensä joka paikasta päästä varpaisiin. Pojan kanssa iltapesut ja sitten herra sänkyynsä. Nukahtaa onneksi helposti ja nopeasti itsekseen. Siitä suoraan Vauvan kanssa suihkuun, oma suihku ja sitten Vauvan, sen jälkeen rasvailut ja yöpaita niskaan molemmille. Nuo Vauvan pesut ja rasvailut vievätkin toistaiseksi aika kauan aikaa. Saatiin siis lääkäriltä melkoinen rasva-arsenaaliresepti tuon kuivan ihon hoitoon. Koitetaan parin viikon ajan hoitaa rasvaamalla ja katsotaan onko sillä mitään vaikutusta.

Kun olen yksin, Vauva heittää luonnollisesti oman lusikkansa soppaan ja esimerkiksi eilen keittiön siivoaminen onnistui vasta kaikkien muiden iltatouhujen jälkeen, Vauva kun ei halunnut olla yksikseen. En pysty keskittymään mihinkään hommaan, jos pikkuinen kitisee murheellisena vieressä, eikä tietty tarvitsekaan, voihan ne hommat odottaa. Oma syöminenkin jäi kyllä sitten iltakymmeneen, kun en vain osannut rauhoittua syömään ennen kuin paikat oli siivottu. Se varmaan helpottaa jotenkin alitajuisesti kaaoksen hallinnassa, että saa nuo perusjutut hoidettua.

Tähän kun lisää Kissan ja Koiran ruokkimisen, Koiralle lääkkeen antamisen aamuin illoin, Koiran ja Kissan ulkoilut, hommien keskeytykset akuutin vaipanvaihtotarpeen tai kiipeilevän tai muuten toilailevan taaperon aiheuttamana ja mitä kaikkea sitä nyt tehtävänä onkaan, aika täysiä nuo päivät ja illat ovat. (Tätä kirjoitan Pojan syödessä aamupuuroaan ja seurailen samalla hänen touhujaan.) On se vaan niin helppoa kun pääsee esimerkiksi illalla itse suihkuun ilman sen suurempaa suunnittelemista, kun voi jättää tenavat toisen kaitsettavaksi.

Aika hyvän arvosanan meille tästä jaksosta kyllä annan. Kumma kyllä, sanoisin jopa, että ihan leppoisaahan meillä on ollut :D On se vaan kuitenkin hitokseen ihanaa saada taas toinenkin aikuinen mukaan tähän ruljanssiin!

Kahvi ♥ Keeps me going.

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.