24.3.2014

Arkista touhua

Se on sitten maanantai, ja uusi viikko pyörähtänyt käyntiin. Ihanan aurinkoinen maanantai!

Täällä ollaan pidetty kotia pystyssä poikien kanssa. Tämä voisi siis tarkoittaa sitä, että Poika on koko tarmollaan yrittänyt laittaa paikkoja remonttiin, ja minä olen kulkenut perässä ja edellä estelemässä... Tilanne on kuitenkin onneksi paljon parempi. Eilinen päivä ainakin sujui tosi leppoisasti! Jo iltakahdeksalta Poika oli sängyssä, puhtaana ja masu pullollaan, ja keittiö ja pesutilat järjestyksessä iltapuuhien jäljiltä. Loppuilta sujuikin sitten Vauvan ehdoilla, mikä iltaisin tarkoittaa lähinnä sohvalla istuskelua hänen torkahdellessaan rinnalla. Onnistuin kuitenkin jossain välissä itsekin syömään ja käymään pesulla, ja sänkyynkin päästiin jo kymmenen aikoihin.

Ei tämä äitiys"lomalla" oleminen monessakaan suhteessa poikkea työssäolosta, ainakaan useimmiten. Ihan samalla tavalla joutuu ennakoimaan ja organisoimaan ja olemaan koko ajan askeleen edellä. Homma kun tuppaa leviämään käsiin, jos ei koko ajan pyri olemaan kartalla siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi, tai jos tilanteiden yllättäessä tarvittavat työvälineet eivät olekaan käsillä.

Eilen aloin oikein kunnolla tiedostaa orastavan mahdollisuuden lapsityövoiman käyttöön. Pojasta oli nimittäin ihan oikeasti apua, kun pyysin häntä ojentelemaan minulle koneesta pyykkejä ripustaessani niitä kuivumaan. Tajusin, että hänen energiastaan voi tulevaisuudessa olla meille vielä suurta etua: pyykkejä tuli siihen tahtiin, että eipä ole koskaan tullut niin nopeasti ripustettua! Poika oli pakahtumaisillaan innosta ja lisäksi nauroi joka kerta ääneen, kun sanoin aina vaatekappaleen käteen saadessani uuden hittisanan kiitti.

Puheen tuottamista on nyt ruvettu treenaamaan oikein urakalla. Jopa äiti-sanan kuulimme kerran, kun hän juoksi isänsä kanssa kiljuen kilpaa, ja innoissaan kajautti liikkeellelähdön tiimellyksessä spontaanisti: "ÄITI!" Sen sijaan "ihi" kuuluu paljon useammin, mutta hänpä onkin melkoinen isin poika ♥ Näytin hänelle taannoin kihlajaiskuvaamme (kuten kihlajaiskuvissa tapana on, olimme Miehen kanssa kuvassa kyllä molemmat) ja kysyin, että ketäs siinä on. Vastaus: "Ihi!" Lisäksi Poika on oppinut sanomaan Koiran nimen, ja toisteli sitä koko eilisen päivän. Niin, ja on myös oppinut pyytämään kauniisti: "AnnaANNA, annaANNA!!!" :D

Pistäydyttiin eilen poikien kanssa Selloon ihan vaan lounaalle, mutta sielläpä olikin Sembalot käynnissä... Illalla kotona vasta melkoiset sembalot olivatkin, kun Poika leikki saamansa ilmapallon kanssa. Aamulla tuli tehtyä taas pienimuotoinen rookie mistake. Annoin ajattelemattomuuttani Pojan nähdä ilmapallon ennen aamupesulle menoa, ja siitäpä tulikin yllättäen erimielisyyttä, kun en antanut ottaa palloa mukaan pesulle. Jälkeenpäin ajatellen olisihan tuo ollut ihan sama vaikka olisi ottanutkin, mutta en osannut sitten enää antaa periksi, kun olin ensin kieltänyt ja toinen alkoi kiukutella...

Edelleenkin tulee silloin tällöin tehtyä ihan alkeellisia aloittelijan virheitä. Mies pyöritteli taannoin kaupassa päätään, kun menin innoissani näyttämään Pojalle, että kato miten söpö pehmolelu... Eipä olisi pitänyt yllätyksenä tulla, että sehän olisi pitänyt saada sitten mukaan. Koko ajan tässä kuitenkin kehittyy paremmaksi, ja nykyään sitä onnistuu useimmiten välttämään karikot ja osaa jo tarvittaessa pyöritellä rattaita siten, että kaikki houkutukset eivät satu silmään.

Vauvan kuulumisista mainittakoon, että on ihan älyttömän iloinen tyyppi. Ja on vastikään löytänyt nyrkkinsä, ja vuoroin maistelee niitä melkoisten äänitehosteiden kera, vuoroin taas tuijottelee silmät kierossa. Vauvan iho on kovin kuiva, ja tänään mennäänkin pistäytymään lääkärissä asian takia. Nyt siis kone kiinni ja tärkeämpiin hommiin!

Kuten aina riehakkaiden juhlien jälkeen, seuraavan aamun tunnelma olikin sitten huomattavasti vaisumpi.



4 kommenttia

  1. Mä oon kanssa yrittänyt valjastaa poikaa erinäisiin kotihommiin :) On varsin innokas tyhjentämään kauppakasseja ja tiskikonetta (yllättäen mitään ei ole vielä mennyt rikki) ja imuroimisestakin on ihan innoissaan. Tätä ei ehkä jatku loputtomiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä koin, että aika oli tänään kypsä yhteiselle tiskikoneen tyhjennyskokeilulle. Onnistui! Noi kaikki riippuu hyvin pitkälti siitä, millä tuulella kundi sattuu olemaan, eli nappaako tavaran ja juoksee nauraen karkuun, vai auttaako nätisti ;) Mutta suunta vaikuttais olevan parempaan päin. Tänään haki oma-aloitteisesti kodinhoitohuoneesta imurin ja raahasi eteiseen... voi olla, että muistelen reilu 10 vuoden päästä sitä tapahtumaa haikeana... :D

      Poista
  2. Hehee, meilläkin on Sembaloista saatu pallo lattialla, ja kyl on ollut kovassa huudossa! Turhan nopeasti vain lähti kaasut siitä, pitää varmaan hakea uusi lähellä sijaitsevasta juhlaliikkeestä!

    Mäkin oon saanut pään pyörittelyjä miehen suunnalta, kun hetken mielijohteesta (yleensä saadakseni muutaman sekunnin aikaa tehdä jotain) annan pojalle jonkin esineen vain ottaakseni sen seuraavassa hetkessä kauhean huudon saattelemana pois. Viimeksi annoin pojan käsiin lahjanarukerän (why???), joka oli alta oomin lattialla monen metrin pituisena sotkuna.. Kuinkahan monta tällaista tilannetta tulisikaan päivässä, jos mulla olisi vielä toinen nyytti tässä kainalossa, huh!

    Toivottavasti nämä ihanan aurinkoiset ilmat jatkuvat, aurinko on kyllä uskomaton energianlähde!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ihan eri fiiliksellä kyllä touhuaa, kun aurinkoinen paistaa :) Kesä lähestyy! Nauratti toi lahjanarukerä :D Kaikkea sitä on valmis tekemään ostaakseen lyhyen hetken tehdäkseen jotain muuta. Ja voin kyllä kertoa, että tuhat tilannetta päivässä kyllä tulee kahden kanssa... Pakko vaan priorisoida jutut - toinen kun aina unohtuu siks aikaa ku toisen kanssa on kädet täynnä :D

      Poista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.