20.2.2014

Torstaita!

Täällä on taas touhua riittänyt. Nyt onneksi jo ihan normiarkea – ollaan kaikki oltu terveinä, jee! Mies on ollut tämän viikon lomalla, joten teoriassa aikaa kirjoitteluun olisi löytynyt paljonkin. Käytännössä näköjään taas kuitenkaan ei... Tätäkin kirjoitan autossa apukuskin paikalla. Piti kyllä odottaa kotimatkaa ja pimeäntuloa; ei ole maisemia katseltavaksi, joten malttaa kirjoittaakin.

Taas on päivät kuluneet hujauksessa! On ollut neuvolaa, äiti/vauvatreffejä, sukulointia, auton katsastusta ja sen sellaista. Neuvolassa oltiin koko perhe. Hoidettiin samalla keikalla Vauvan neuvola, Pojan puolitoistavuotisneuvola ja minun jälkitarkastukseni. Neuvolakuulumiset olivat kaikkien osalta hyviä. Pojat olivat kasvaneet ja minä olen toipunut synnytyksestä hyvin. Vauva olikin kasvanut nyt ihan kohisten: painoa oli tullut kolmessa viikossa yli kilo! Mitat olivat nyt 5310g/57,5cm. Muutenkin kaikki oli mallillaan. Vertailun vuoksi: Poika oli aikoinaan samassa kuusiviikkoisneuvolassa yli kilon kevyempi! Poika kasvaa kuitenkin tasaisesti käyrällään, painoa nyt 10,5 kg. Syö paljon, mutta liikkuu niin valtavasti, että sutjakkana pysyy aina vain. Poika on muuten saanut tässä viime aikoina sellaisia pahan mielen ilmaisukohtauksia, että huhheijaa... uhmaikää (ei kun mikä ”tahtoikä” se nykyään sitten onkaan...) odotellessa...!

Liikkumaan en ole ehtinyt (yllättäen se on taas jäänyt muun tohinan jalkoihin), mutta olen sen sijaan yrittänyt rukata ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Se ei vain painonpudotuksen suhteen tunnu itselläni riittävän. Muutenkin tuntuu, että minulla paino ei imetyksen aikana putoa millään, viimeksi oli sama homma. Imetys päättyi (itsestään, maidontulo vain loppui) kun Poika oli 5 kk. Sitten paino lähti putoamaan, ja Pojan ollessa 7 kk mahduin ensimmäistä kertaa vanhoihin farkkuihini. Niihin ehdinkin mahtua vissiin parin viikon ajan, kun aloinkin sitten odottaa Vauvaa.


Vaikka paino ei putoaisikaan, hyötyähän tuosta syömisten tarkkailusta on joka tapauksessa. Vähän on vain ruokavalion suhteen hakemista, kun en oikein osaa päättää mitä ”linjaa” noudattaisin. Karppaus sellaisenaan ei itselleni sovi, mutta tietyssä määrin kyllä. Siispä sokeria ja valkoisia viljoja vähentämään. Tykkään kovasti Paula Heinosen ja Satu Silvon ”Satumaista voimaa arkeen” -kirjasta. En usko, että niillä opeilla voi kovin pahasti mennä metsään = paljon kasviksia, kuitupitoisia viljatuotteita, hyviä rasvoja, sekä tarpeellisia ravintolisiä. Mieskin on muuten saanut taas osansa näistä vehnänorasmehuista sun muista, mutta kiltisti on kurkustaan kumonnut mitä eteen kannan ;)
 

Rakastan smoothieita. Lähin Jungle Juice Bar on harmillisen kaukana, mutta niitä voi onneksi valmistaa myös kotona! Ovat paitsi nameja, myös helppoja ja nopeita tehdä. Niihin voi käyttää mitä kaapista sattuu löytymään. Esimerkiksi marjoja meillä on aina pakkasessa, ja tämä on loistava tapa käyttää niitä.


Tässä esimerkki:
Kauramaitoa (tai manteli- tai soijamaitoa)
Banaani
Marjoja
Kaakaonibsejä
Leseitä
(Rahkaa tai maustamatonta jugurttia)

Nämä blenderiin ja sekaisin. Marjat lisään mukaan jäisinä, niin smoothie jää kivan raikkaaksi. Käytin tähän versioon kauramaitoa, koska Pojalla on maidoton ruokavalio, ja nappasin Pojalle annoksen välistä ennen rahkan lisäämistä. Marjoina tällä kertaa mustikoita ja vadelmia ja leseinä jotain kolmen viljan leseseosta, jota kaapista löytyi. Hyvää oli!
 
 
Herkkuhetkiin, namskis! :)

2 kommenttia

  1. Hehe, nyt on pakko kommentoida. Mä nimittäin luin itse just pari viikkoa sitten samaisen Heinosen ja Silvon opuksen ja siitä lähtien meilläkin on ollut jokapäiväisellä ruokalistalla vehnänorasta ym. ja valkoiset jauhot ja sokeri vähennetty minimiin (kokonaan ei kuitenkaan, mä en millään osaa kieltäytyä esim. kyläillessä, kun tarjotaan jotain ihanaa kahvileipää). Olen myös yrittänyt antaa Poitsulle mahdollisimman monipuolisesti kaikkea. Rasvojen käyttöä olen myös miettinyt paljon ja välillä ottaa niin aivoon, kun tuntuu, että esim. kookosöljyn terveellisyydestä tai rypsiöljyn käyttämisestä paistamiseen löytyy tosi ristiriitaista tietoa. Kaipa paras olisi käyttää kaikkea vähän vaihdellen!
    Meillä Poitsu osoittaa myös mieltään herkästi ja tuntuu, että yleinen kitinä on lisääntynyt. Helppoahan se kuitenkin vielä yhden kanssa on, tsemppiä kovasti teille arkeen!

    VastaaPoista
  2. No oho, olipas hauska sattuma! Tuohan kirja on jo 10 vuotta vanha! Silloin aikoinaan sen löysin ja nyt taas kaivoin esiin. Paula on kyllä ruokahommissa mun idoli.
    Oon kans seurannu keskustelua rypsiöljy vs kookosöljy ja taitaa riippua ihan siitä keneltä sattuu kysymään :/ Muista rasvoista puhumattakaan... Paras linja lienee just kohtuus kaikessa.
    Kiitos samoin, tsemppiä arkeen ja kiva kun kommentoit :)

    VastaaPoista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.