2.2.2014

Taudit selätetty, wuhuuu!

Oma olo on taas normaali. Siis väsynyt, kuten tällä hetkellä lähes aina, mutta ilman mitään ylimääräistä huonovointisuutta... ihanaa! Myös Poika tuntuu olevan oma itsensä. Miestä kiusaa flunssa vielä vähän, mutta alkaa olla jo voiton puolella. Vauvakin tuntuu vähän nuhaiselta edelleen, mutta se ei onneksi tunnu häntä juurikaan vaivaavan ja tuntuu muutenkin olevan paranemaan päin.

Poika piipahti kuitenkin eilen lääkärissä. Flunssa ja vatsatauti lähtivät itsekseen, mutta päätimme vihdoin viedä hänet tutkittavaksi pidempiaikaisen vaivan takia, hänellä kun on aina ollut löysä vatsa. Ohjeena oli ollut nyt alkuun jättää kokeeksi maito pois (muita maitotuotteita, esim. juustoa voi kuulemma vielä syödä), ja ensi viikolla (arkipäivänä) sitten otetaan joitain kokeita, en vielä tiedä sen tarkemmin mitä. Joltain allergialta vaiva kuitenkin kuulostaisi, varsinkin kun hänellä on myös hurjan kuiva iho. Kuulemma asiat liittyvät hyvinkin todennäköisesti toisiinsa. Mahdollisia allergian aiheuttajia on monia, esimerkkinä vaikkapa vehnä, jota Suomessa kuulostaa olevan vähän joka paikassa... No, katsotaan tullaanko maidottoman ruokavalion kokeilemisen tai noiden kokeiden perusteella yhtään viisaammiksi.

Iho kuivuu kyllä itselläkin näillä pakkasilla, ja rasvoja ja öljyjä kuluu. Vauvan ihoa ei pakkanen vielä kuivata, mutta muuten toki kaipaa kosteuttamista. Saikin muuten lahjaksi myös tällaisen ihanan Sophie the Giraffe -setin: kosteusvoiteita, öljyä ja pesuainetta. Raskiikohan näitä edes käyttää... :)


Koira toipui perjantaisesta toimenpiteestä hienosti! Olisi halunnut ruokaa jo samana iltana (oli helposti pääteltävissä siitä, miten raivokkaasti raaputti keittiön lattialla ammottavaa tyhjää ruokakipon paikkaa), mutta lääkäri oli kieltänyt ressukalta ruokailun. Eilen sai sitten jo syödä, ja ruokailu tuntuu luonnistuvan normaalisti, hieno homma!

Eilen oli leppoisa talvinen lauantaipäivä. Poikien nukkuessa päikkäreitä katselimme Miehen kanssa eilisen Voice of Finlandin. Sitten syötiin kaikki (pienintä maitopartaa lukuun ottamatta) hernekeittoa (NAM! Oli ehkä paras hernekeitto ikinä, kiitos vaan Miehelle!) ja mentiin ulkoilemaan. Mies ja Poika laskivat mäkeä pulkalla, tosin Poika ei ollut, harvinaista kyllä, ulkoilutuulella ollenkaan. Liekö ollut kuitenkin vielä vähän kipeän oloinen? Tänään ulkoilu oli onneksi jo vähän enemmän mieleen, pulkkailu ei tosin edelleenkään.

Minä sen sijaan kävin eilen ensimmäistä kertaa kunnon vaunulenkillä Vauvan ja Koiran kera, tuntuipa pitkästä aikaa kivalta! Tosin yön aikana oli tullut melkoisesti lunta ja ajotie oli vielä auraamatta, joten raskasta oli... Huomasi kyllä olevansa rapakunnossa. Painoa on pudotettavana raskauksien jäljiltä ihan kiitettävästi, syvä huokaus.

Tarkoituksena oli aloittaa saman tien säännöllinen liikunta. Tänään oli ajatuksena mennä vähän pidemmälle lenkille, huomenna taas vähän pidemmälle, jne... Viime yö oli kuitenkin niin katkonainen, että väsytti niin paljon, etten voinut kuvitellakaan lähteväni mihinkään lenkille. Pienessä väsymyksessä liikunta tekee hyvää ja piristää, mutta jos olo on niin tolkuttoman väsynyt, että tavarat tippuvat käsistä, ajatus pätkii ja unohtaa esim. käyttää suuntavilkkua autoillessa, jätän kyllä väliin :(  Heti kun väsymys helpottaa edes vähän, suuntaan kuitenkin lenkille. Niin usein kuin vain suinkin jaksan. Olkoon tämä lupaus. Tänään valitsin lenkin sijaan kolmen tunnin päiväunet, kun siihen kerrankin oli tilaisuus Miehen ollessa poikien seurana, ja oli kuulkaas autuasta! :)




Viereinen kuva olisi voinut olla eiliseltä. Ei kuitenkaan ole (vaan taitaa olla viime talvelta), koska kamera unohtui sisälle ja luntakin on vähän vähemmän. Lunta saatiin kuitenkin sen verran, että maisema kaunistui heti huomattavasti (ja Mies pääsi lumitöihin...).

Koira se kirmasi eilen pitkin pihaa yhtä onnellisena kuin kuvassa! Sääkin oli täydellinen: tarpeeksi lämmin, ettei tassuja palellut, mutta ei myöskään liian lämmin, kun lumi ei paakkuuntunut tassuihin. Lisää tällaisia päiviä, kiitos!

2 kommenttia

  1. Moikka, siirryin seuraamaan sun tätä blogia ja on ollut mukava lukea perheenäidin päivityksiä :). Sun blogi oli muuten ensimmäinen, jota aloin lukemaan ja nyt niitä on jo vähän liikaakin! Kivan ahkerasti oot jaksanut päivitellä kuulumisia, vaikka tekemistä varmasti riittää.
    Sun lempparikirjahaasteen innoittamana lainasin sen Zadie Smithin Kauneudesta -kirjan ja onkin vaikuttanut tosi hyvältä. Kiitti vinkistä, siis!

    VastaaPoista
  2. Moi Molly! Kiitos ihanasta kommentista :) ja onpa kiva kun siirryit tänne! Ei tosiaan niin usein ehdi kirjoitella, kuin haluaisin, mutta onneksi jotain kuitenkin. Samoin koitan yrittää ehtiä pysyä edes jotenkin ajan tasalla muista blogeista, ainakin niistä itselleni tärkeimmistä, kuten sun.
    Ja hei, jos kirjapostaus sai aikaan ainakin yhden onnistuneen lukukokemuksen, se ajoi asiansa, hienoa! :)

    VastaaPoista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.