4.2.2014

Hakuhistoriasta poimittua

Otsikko olisi voinut olla vaikkapa Googlen hakuhistoriasta poimittua Osa 1 (tai oikeammin ehkä osa miljoona plus jotain...), mutta se olisi tarkoittanut, että tulee myös Osa 2. Sitä taas en uskalla luvata, sillä tunnun muutenkin unohtavan kaiken tässä arjessa (ja koko elämässä).

Asiaan. On siis tullut tässä viime aikoina taas googlattua pari askarruttanutta asiaa.

"Taapero itkee koko ajan"

Meillä on näet viime päivinä asunut suuri pieni mielensäpahoittaja. Pienistäkin vastoinkäymisistä tulee iso itku tai muulla tavoin (esim. tavaroiden heittely) ilmenevä raivonpuuska. Ja pienillä tarkoitan todellakin pieniä. Jos kesken ruokailun vaihdetaan lusikka toiseen. Jos kesken ruokailun yritetään korjata lusikkaa parempaan asentoon (Noooooou...! Sen jälkeen peli on lopullisesti menetetty...). Jos ei saa mandariininpalasta omaan käteen, vaan siitä tarjotaan vain haukkua. Kun legot eivät asetu heti kohdakkain. Kun pikkuveljeä ei saa lyödä tai tökätä silmään, vaan vain nätisti silittää... Lista on loputon.

No, ilmeisesti taaperomme käytös on kutakuinkin normaalia. Näyttää olevan hyvin pitkälti temperamenttikysymys. Lisäksi itkuja lisää se, että hän ei vielä puhu, joten keinoja tunteiden ilmaisemiseen on vähän. Jäin myös miettimään omaa käytöstäni, ja samalla tavallahan tässä välillä sahataan aallonharjalta aallonpohjalle :D Lisäksi tilanne tuntui rauhoittuvan heti googlailtuani. Saattoi olla, että epätavallinen kiukuttelu johtui aiemmasta kipeänä olosta, väsymyksestä, tai mistä nyt vain... Eilinen ilta oli nimittäin jo normaali ja Poika oli oma iloinen itsensä. Yleensä hän on aina iloinen ja pulisee innokkaasti omia juttujaan (voi kun jo ymmärrettäisiin, mitä hän juttelee...!), ja murheet vain hetkellisiä. Ehdin jo huolestua, mihin se meidän ilopilleri hetkeksi katosi, mutta jospa oli vain joku "vaihe" taas, niitähän riittää.

"Taapero ei tottele"

Need I say more? Omaa tahtoa tenavalla tuntuu riittävän vaikka muille jakaa. Turhauttavaa, kun hän ei vielä puhu, eikä pysty perustelemaan asioita oikein mitenkään. (Tjaa, pystyyköhän minkään ikäiselle... ;) ) Hän tuntuu kuitenkin ymmärtävän PALJON, joten kai kannattaa kuitenkin yrittää perustellakin. Poika tekee vähän väliä asioita, jotka tietää kielletyksi, eikä tunnu olevan kielloista moksiskaan. Päinvastoin - välillä vain nauraa. Tämäkin käytös tuntuu google-oraakkelista bongaamieni keskusteluiden perusteella olevan varsin normaalia. Tehokkaimmaksi tavaksi reagoida olen toistaiseksi huomannut kokeneemmalta kasvattajalta saamani ohjeen: sanoa vain napakasti ei, ja viedä taapero pois kielletystä tilanteesta/paikasta, tai ohjata ajatukset johonkin muualle. Näillä mennään.

Poika tuntuu tekevän kiellettyjä asioita ihan tieten tahtoen heti, kun ei saa tarpeeksi huomiota. Esimerkiksi jos alan imettää, laittaa ruokaa, tai istahdan koneelle (sitä en hänen aikanaan yleensä koskaan edes yritä enempää kuin on pakko), touhu alkaa. Siis selvää huomion hakemista. Huomiota hän toki ansaitsee, mikäpä siinä, eli ei auta kuin yrittää ottaa touhuihin mukaan.

Poika on muuten kovin ihastunut pikkuveljeensä ja käy vähän väliä tätä halailemassa ja silittämässä ♥ Välillä kuitenkin vähän kovakouraisesti, eli tarkkana saa olla.

"Imetys ja painonpudotus"

Tästäpä riittäisi juttua vaikka kuinka, kuten painonpudotuksesta yleensäkin. No, lähtötilanne on siis se, että kiloja pudotettavaksi on melkoisesti. Koska imetän, en voi kuihduttaa itseäni näkemällä nälkää (toki mahdollisimman terveellisesti on syötävä). Jos painon haluaa putoavan, vaihtoehtoja ei jää monia. Siis enter liikunta!

Kuten aiemmin mainitsinkin, tästä on tarkoitus aloittaa taas säännöllinen liikunta. Tänään kävinkin tunnin vaunulenkillä. Ei tunnu paljolta, ainakaan siihen nähden, että ennen tätä toista raskauttani juoksin 8-10 km lenkkejä, mutta kylläpä vain oli raskasta! En ole vuosiin ollut näin huonossa kunnossa, jos koskaan. Varsinkaan lumisella tiellä ylämäkeen vaunuja puskiessa ei kyllä rasvanpolton kultainen sääntö, PPPP ( = pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta) toteutunut... No, tästähän voi vain parantaa! Ja kyllä teki lenkki hyvää :) Muutama asia tässä elämässä on, jotka eivät koskaan jälkeenpäin harmita, että tuli ruvettua, esim. liikunta ja siivous. Pari muutakin keksin ;)

Kun imetys joskus loppuu, pitää muokata ruokavaliotakin reippaammin. Aikoinaan laihdutin reilut 10 kg Painonvartijoiden pisteitä laskemalla. En käynyt hengennostatuskokouksissa, vaan sain matskut ystävältä ja ihan itsekseni laihduttelin. Menetelmä tuntui sopivan itselleni hyvin, joten voi olla, että turvaudun samaan tälläkin kerralla.

Lähtöpainoa on siis melkoisesti. Kerrottakoon se julkisesti: tänään, eli neljän viikon kuluttua synnytyksestä, vaaka näyttää 73kg. Se on paljon se. Synnytystä edeltävään tilanteeseen on muuten pudotusta jo yli 10 kg, että summailkaas siitä... Ihannepaino alkaisi viitosella, realistisempi ehkä kuutosella, toki kymmenluvun pienimmästä päästä. Tavoitteeksi on asetettava kuitenkin ihannepaino, koska vähempään ei voi tyytyä. Siis viitosella pitää lukeman alkaa.

Yritän paneutua tähän painonpudotusprojektiin, nimettäköön se vaikka Largesta Smalliksi, tässä kevään mittaan enemmänkin. (Huomatkaa, että suurin osa näistä ajankäytöstä keskenään riitelevistä tekemisistäni alkaa sanalla yritän... se tehdään, mitä ehditään.) Josko tällaisesta itsensä julkisesti nolaamisesta olisi apua? Ainakin luin taannoin jostain (en kuollaksenikaan muista, mistä, mutta todennäköisyys osua oikeaan lienee suuri, jos arvaan, että Facebookista...) painonpudotusvinkkejä eri horoskoopeille, ja meille leijonille tehokkain tapa oli perustaa julkinen painonpudotusblogi :D Että jään odottamaan...






Ei voi ihminen olla onnellisempi, kun saa aamulla kopata syliinsä tällaisen unentuoksuisen hurmurivauvan ♥ Ylihuomenna muuten jo kuukauden ikäisen.

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.