16.2.2014

Arpihaaste

Project Mama -blogin Katja kertoi opettavaisen arpitarinan ja haastoi lukijat kertomaan tarinan omasta arvestaan. Itseltäni niitä löytyy joitakuita, mutta vain yhdestä on jotain järkevää kerrottavaa. Nuoruusiän finniarvista ei jutunjuurta riitä ja sektioarpikin on sen verran siisti, ettei siitä kovin kummoista sotatarinaa aikaiseksi saa.

Itselläni on arpi ranteessa, kun gibraltarilainen apina aikoinaan otti ja puraisi. Kymmenvuotiaana tyttösenä silmät innosta tuikkien ojensin kourallista pähkinöitä (tai jotain vastaavaa suureksi herkuksi oletettua) apinalle, mutta tämäpä nappasikin pähkinöiden sijasta kiinni ranteestani ja haukkasi. Verta tuli tuosta valtimon kupeesta ihan kiitettävästi. Siitä kiidettiin sairaalaan, jossa sain jäykkäkouristusrokotteen. Sen jälkeen kotimaassa oltiinkin aina hämmentyneitä kun oli aika saada rokotustehosteita, kun ei tiedetty minkälainen tehoste siellä aikoinaan annettiin.

Kuvatodiste nro 1.
 

Speaking of the devil eli kuvatodiste nro 2.
Jos ei itse pääjehu, niin ainakin joku suht läheinen kaiffari.


En tiedä, onko tästä Skidille tarinaksi. Riippuu siitä, haluaako tämän omaavan terveen kunnioituksen apinoita kohtaan, vai toivooko tämän lähestyvän noita karvaisia veitikoita ujostelematta ja ennakkoluulottomasti ;)

Vuoden mutsi II -kirjaa tällä tarinalla ei varmaankaan ikävä kyllä voita, mutta hölmöhän sen mulle ilmaiseksi antaisi (toki ottaisin!), kun aikomuksenani kuitenkin on raottaa kukkaronnyörejä ja mennä se ihan kaupasta ostamaan.

1 kommentti

  1. Skidi kiittää myös tästä! Kirjailijakollegani Satukin kirjoitti juuri blogiinsa kohtuullisen kriittisesti näistä ihanista apinoista, joten terve kunnioitus lienee paikallaan kaikkia eläimiä kohtaan.

    VastaaPoista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.