23.1.2014

Arki on koittanut...

... eli huh, hulinaa! Miehellä on kolmena iltana menoa, joten olen ollut illat poikien kanssa kolmestaan. Tämä ilta tulee olemaan putken kolmas. Ensimmäinen ilta oli leppoisa, meillä oli oikein idyllistä. Eilisilta puolestaan... HUH! Poika kiukutteli, ja teki tai yritti ainakin tehdä, kaiken mikä on kielletty. En tiedä, alkaisiko Vauvan tulo nyt vaikuttaa niin, että protestoisi sitä. Ainakin tuntuu erityisesti reagoivan silloin, kun alan imettää Vauvaa. Juuri silloin  halusi kiipeillä sohvalla, ja tipahtikin siitä kolmisen kertaa. Matalalta ja pehmeälle matolle tai tyynyille onneksi - jos olisi oikeasti alkanut näyttää vaaralliselta, olisin kyllä irrottautunut ruokailijasta... Lisäksi teki kaiken muun kielletyn, minkä keksi. Nenä kyllä vuoti vähän, eli on toki voinut olla myös pieni flunssanpoikanen tuloillaan, tosin tänä aamuna oli ihan normaalin oloinen.

Vähän haasteellista siis hetkittäin on. Kävimme Vauvan kanssa eilen neuvolassa, ja paino oli kyllä noussut, mutta ei ihan niin paljon kuin olisi toivottavaa. Siis pitäisi vain istua ja imettää, ja imettää... mikä ei tosiaan esikoisen läsnä ollessa onnistu. Vauvan syntymäpainosta puuttui vielä nyt kaksiviikkoisena 50g, kun syntymäpainon pitäisi tässä vaiheessa viimeistään olla saavutettu. Sovimme, että imetän niin paljon ja tehokkaasti kuin mahdollista, ja menemme uuteen kontrolliin vajaan viikon päästä. Jos paino ei ole silloin noussut toivotusti, pitää harkita lisämaidon antamista :( Vilkaisin muistiinpanojani esikoisen vauva-ajalta, ja hänen kanssaan on ollut täsmälleen sama homma: suunnilleen saman verran puuttunut syntymäpainosta tässä vaiheessa, ja oli päädytty antamaan vähän korviketta lisäksi. Siitä ei sitten koskaan päästy täysin eroon. Tuota pientä painon vajausta lukuun ottamatta Vauva vaikuttaa onneksi oikein hyvävointiselta - on virkeä ja hyvän värinen, sekä sopivassa suhteessa tyytyväinen ja ärtyisä... Pituutta oli tullut pari senttiä. Masuaan on kipristellyt vähän nyt parina päivänä, joten ostin apteekista varuiksi Disflatyl -tippoja. Esikoisen vatsavaivoihin eivät aikanaan mitään merkittävää apua tuntuneet tuovan, mutta se kun selviää aina vain kokeilemalla.

Kovasti ajatuksia on herättänyt viime aikoina arki kahden lapsen kanssa. Kaikki tuttumme, joilla on kaksi (tai useampi) lasta, ovat sanoneet, että toinen lapsi muutti, ehkä vähän yllättäen, arkea paljon enemmän kuin ensimmäinen. Kaikki kotoa lähtemiset ja liikekannalla olo yleensäkin vievät paljon enemmän aikaa, ja vaativat paljon enemmän suunnittelua. Itse tajusin eilen, että Koira ei enää mahdu auton kyytiin, nyt kun takapenkin valtasivat kokonaan turvaistuin ja Vauvan kaukalo. Pitääköhän koittaa opettaa karvanaama matkustamaan etupenkillä...?! Olen tykännyt ottaa haukun  mukaan kauppareissulle, ja käyttää kävelyllä yhdessä Pojan kanssa, että pääsee sekin välillä ihmisten ilmoille ja saa nuuskia toisten koirien viestejä (täällä korvessa kun ei ole paljon vaihtelua, ei lenkeissä, eikä koirien kuulumisten vaihdossa...).

Meidän kotoa lähtemistämme on toistaiseksi helpottanut se, että Vauva on toistaiseksi antanut kiltisti pukea talvitamineet ja laittaa kaukaloon. Esikoinen oli tässä suhteessa haasteellisempi: huusi aina pää punaisena siihen saakka, kun kaukalo oli ilmassa tai vaunujen pyörät pyörivät... Siinä sitten koitit katsoa, että itselläsi on tarpeeksi vaatetta päällä tai mikä vielä kunnianhimoisempaa, kaikki tarvittava mukana...! Harvassa olivat ne kerrat, kun mitään ei unohtunut ;)

Nyt on se hetki päivästä, kun itse ehdin pesulle ja yhdistetylle aamiaiselle ja lounaalle...
Siis heippa! :)

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.