29.12.2013

Viikonlopun tunnelmia

Eilinen sujui vielä sukulaisvierailujen merkeissä. Pyörähdettiin Miehen sukulaisten luona Suomen Turussa. Joulu lienee nyt sitten virallisesti vietetty, ja suunnataan ajatukset jo vähitellen muihin juttuihin. Eilen taas supisteli kipeästi ja säännöllisesti (10 minuutin välein) jonkun aikaa. Viimeinen noista supistuksista oli niin kipeä, että sanoin jo Miehelle, että eiköhän se ole tässä - tänään varmasti lähdetään. Ja kas! Siihen ne taas jäivät. Illalla tuli vielä pari kipeämpää supistusta, mutta jälleen vain ummistin silmäni ja rupesin uinailemaan. Ja niin sitä taas aamulla yhtenä kappaleena sai herätä...

Vaikka tämä pikkukakkonen on ajatuksissa näin h-hetken lähestyessä koko ajan, pakko laittaa kuitenkin linkki Paula Norosen elokuiseen loistavaan kolumniin Hesarissa: Toinen lapsi jää lapsipuoleksi. Tämä on niiiiiin hauska :D Ja totta joka sana... Lisäisin vielä, että ilmiö tuntuu ikävä kyllä alkaneen jo raskausaikana. Esikoista odottaessani täyttelin ahkerasti odotusajan päiväkirjaa, kirjoitellen muistiin tuntemuksia, mittoja, vauvan liikkeitä... Toisen lapsen kanssa en halunnut ostaa uutta samanlaista kirjaa, joten jonkun aikaa oli mielessä, että kirjoittelisin samoja juttuja entisten viereen. En ole muistanut.

Esikoisen kanssa otettiin saman tien ultrakäyntien jälkeen valokuvat ultrakuvista siltä varalta, että alkuperäiset haalistuisivat. Tämän uuden tulokkaan kaikista ultrakuvista on vielä valokuvat ottamatta... Esikoisen kanssa oli aikaa viettää tuntikausia sohvalla makoillen ja liikkeitä kuulostellen. Silitellä masua ja höpötellä vauvalle. Soitella pikkuiselle musiikkia. Nyt Poika pitää niin kiireisenä, että huomaan monesti vierähtäneen tuntikausia niin, etten ole ennättänyt suoda ajatustakaan mahan asukkaalle... Onneksi rakkautta kuitenkin riittää tasapuolisesti! Ei auta kuin koittaa jotenkin jakaa riittävästi huomiota kummallekin muksulle :)

Tänä iltana olikin hyvä, että kaitsettavana on vain yksi kappale taaperoita - on onnistunut järjestämään hässäkkää ihan useammankin ipanan edestä...! Ensin oppi kiipeämään tuoliin - sellaiseen nojatuoliin, joka keikkaa helposti taaksepäin. Tämä johti armottomaan huonekalujen uudelleensijoitteluoperaatioon... Sen jälkeen onnistui nykäisemään pöydän laidalta kuuman kalakeiton päälleen, oi apua...! Siitä selvittiin onneksi säikähdyksellä. Ei voi valittaa tylsäksi tätä elämää, vaikka vähemmätkin sydämentykytykset kyllä riittäisivät ;)

Leppoisaa sunnuntaita! Täällä vetäydytään sohvan pohjalle henkeä vetämään...

1 kommentti

  1. Kiva, että arvaus osui oikeaan. Olenkin monesti miettinyt, että mitähän teille kuuluu! :)
    Meillä poika kiipeää nykyisin joka paikkaan, viimeisimpänä sellaiseen Aallon korkeaan jakkaraan. Ja sitähän voi sitten käyttää apuna, jos ei yllä jonnekin kiinnostavaan paikkaan *huoh*.

    VastaaPoista

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.