16.12.2013

Tunnelmia 38. raskausviikolla

Tämä raskaus on edellisen odotukseni tapaan sujunut hyvin. Ainoa mutka matkassa olivat yllätykseksemme rv:lla 34 alkaneet napakat supistukset, joiden vuoksi jouduin pariksi yöksi sairaalaan. Supistukset menivät ohi lääkkeillä ja kahden päivän vuodelevolla. Aiemmin mitään supistusherkkyyttä ei ole juurikaan ollut, eikä tuon episodin jälkeenkään. Sen taisi laukaista silloin vähän raskaampi uimahallireissu, kun kanniskelin yli kymmenkiloista esikoista pitkiä aikoja. Kotiin tultuamme alkoi tulla kipeitä supistuksia siinä määrin, että lähdin sairaalaan näytille. Tilanne onneksi rauhoittui, ja nyttemmin ei ole enää supistellut. Uusi vaiva sen sijaan ovat jo aiemmin mainitsemani kipeät lonkat, niin kipeät, että liikkuminen on jo erittäin hankalaa. Tuota vaivaahan viimeviikkoinen liukastuminen vain pahensi. Ehkä siitäkin sain kipinän lopultakin aloittaa tämän blogin, kun aika kuluu sohvalla läppäriin liimattuna ;) Miehellä on ollut kädet täynnä, kun on joutunut ottamaan täyden vetovastuun Pojan hoidosta... Onneksi on tolkku mies!

Kun lähdin myöhään illalla sairaalaan, lähdin ihan kotivaatteissa enkä napannut mukaan muuta kuin neuvolakortin. Ei tullut mieleenkään, että sinne joutuisi ainakaan yhtään pidemmäksi aikaa jäämään. Mies toi seuraavana päivänä vaatteita ja muita välttämättömyyksiä, mm. puhelimen laturin, siitä kun tietysti loppui virta heti kättelyssä, mutta oli aika orpo olo ilman mitään omia tavaroita. Siispä pakkasin heti kotiin tultuani sairaalakassin valmiiksi. Ohjeena oli levätä, joten touhusin juttuja vähän kerrassaan: seuraavan päivän ohjelmassa oli hommata pienokaiselle kotiintulovaatteet valmiiksi, sitä seuraavana päivänä kävin läpi esikoisen pieneksi käyneet vaatteet, ja laitoin uutta tulokasta varten vaatteet valmiiksi hyllyyn. Nyt pikkuinen voisi siis ulkoisten puitteiden puolesta tulla, mutta niinhän se menee, että nyt kun kaikki on valmista, merkkiäkään pikaisesta maailmaan tulosta ei vielä ole. Nythän Vauva olisi jo virallisesti täysiaikainen. Toiveissa kuitenkin olisi, että Vauva syntyisi vasta ensi vuoden puolella, siinä olisi varmasti iso ero, olisiko koulussa vanhimmasta vai nuorimmasta päästä. Vaikka kieltämättä ajatus esim. jouluna synnyttämisestä olisi aika romanttinen :) No, sama se milloin syntyy, pääasia olisi, että kaikki sujuu hyvin...

Viimeksi synnytys keskeytyi 12 tunnin jälkeen, ja jouduttiin päätymään kiireelliseen sektioon. Syynä oli mm. avotarjonta. Tälläkin kertaa tarkoitus olisi kuitenkin edelleen yrittää alatiesynnytystä. Painoarvio oli viikko sitten synnytystapa-arviossa 3,1 kg, ja näin ollen lasketun ajan painoarvioksi tulee nelisen kiloa. Esikoinen painoi syntyessään 3680g. Jännittää – katsotaan miten meidän käy! Kuulemma tällä historialla kynnys leikkaukseen on matalampi, jos synnytys ei alakaan edetä toivotunlaisesti.
















Tässä pikkuisen kotiintulovaatteet. Emme tosiaan tiedä kumpi sieltä tulee, joten päädyin valkoisiin ja vaaleanruskeisiin vaatteisiin. Talvivauva kun on kysymyksessä, tarvitaan lämpimiä vaatteita. Pakkasin mukaan mummun esikoiselle neulomat turkoosit tumput, sukat ja myssyn. Esikoisen kanssa huomasimme parhaaksi kääntöhihalliset bodyt (lapaset lensivät käsistä aina alta aikayksikön), joten niitä olen varannut toisellekin tulokkaalle, samoin puolipotkuhousuja (sukkien kanssa kun oli sama homma kuin lapasten, lähtivät kovin helposti pois). Kappahlista löysin tuon ihanan Newbie-neulehaalarin. Näiden jälkeen pikkuinen sujautetaan vielä toppapussukkaan.

Oih, on tämä jännää aikaa, ei mene enää montaa viikkoa niin saadaan Vauva kotiin!

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.