20.12.2013

Sairaalavisiittiä (what else is new) ja muuta suhinaa...

Huh, mikä päivä oli eilen! Tämä mahan asukas se hyppyyttää äitiä (ja isiä). Toissailtana luulin lapsiveden lähteneen menemään, ja soittelin sairaalaan, että mitäs tehdään. Käskivät seurailla kotona tilannetta, ja tulla aamulla labran kautta osastolle. "Vettä" tuli reippaanlaisesti, ja oletin itsestään selvästi, että se on menoa nyt. Tämä tapahtui luonnollisesti illalla myöhään. Olimme sitten kumpikin vähän täpinöissämme, ja aloimme pakkailla ja järjestellä paikkoja lapsenhoitajaa varten. Nukkumisesta ei tullut mitään, kun olin niin innoissani.

Aamulla sitten lähdettiin kassit pakattuna sairaalaan. Minä sanoin aamulla kyynelehtien Pojalle heipat ja liikutuin, kun "ollaan tässä nyt viimeistä kertaa kolmistaan, ja kohta sillä on sisarus". No, eilen ei sitten lorahdellut "vettä" enää yhtään, ja sairaalassa tehty lapsivesitesti oli negatiivinen. Jouduttiin kuitenkin odottelemaan vielä verikokeiden tuloksia - katsottiin tulehdusarvot siltä varalta, että kyseessä olisikin ollut lapsivesi (samat kokeet otettiin uudelleen vielä tänä aamuna - niissä kaikki oli ok). Kuulemma se saattoi kuitenkin olla lapsivettä, mutta sitä ei vain tullut enempää... hmm.

Yleensä en lähde lääkäriin helpolla, mikä on lievästi ilmaistu; lähden siinä vaiheessa, kun Mies pakottaa. Viime raskaudessa kävin kerran ylimääräisellä lääkärikäynnillä, ja silloinkin ihan aiheesta. Tässä raskaudessa onkin hypätty sairaalassa laskujeni mukaan jo viisi kertaa, milloin mistäkin syystä... Tulipa vähän tyhmä olo, kun palattiin laukkujen kanssa kotiin. Mieskin järjesteli kaikki työmenonsa uudelleen, ja käytti sitten eilisen iltapäivän järjestääkseen ne uudelleen takaisin :D Niin ne sairaalassa kuitenkin tänään sanoivat, että ei meillä oikein muuta vaihtoehtoa ollut kuin mennä käymään. Enää en haluaisi mennä sinne kertaakaan palatakseni tyhjin käsin takaisin - siis ensi kerralla jo Vauvan kanssa kotiin, kiitos!

Kauppareissukin oli illalla vähän hässäkkää, oli nimittäin muutama muukin ihminen lähtenyt kaupoille näin joulun alla. Onneksi ei ollut paljon asioita hoidettavana. Poikakin oli... hmm... sanoisinko mielenkiintoisella tuulella, eikä suostunut olemaan ostoskärryssä, vaan halusi sen sijaan olla koko ajan isin sylissä. Siitä suostui poistumaan vain, kun sai kävellä itsekseen, mikä tarkoitti säntäilemistä ympäriinsä päämäärättömästi isän juostessa perässä. Koettiin muuten ensimmäinen itkupotkuraivarin poikanenkin siinä vaiheessa, kun omin jaloin kävelystä oltiin tekemässä loppua. Mentiin sitten kiukuttelevan poikasen kanssa hissiin, jossa Mies laski tämän sekunniksi lattialle seisomaan. Ei mennyt kuin sekunnin sadasosa, ja näin kuin hidastetussa filmissä miten pienenpieni sormi lähti lähestymään hälytysnappulaa... Onnistui painamaankin, mutta tällä kertaa ei onneksi tarpeeksi pitkään, kuului vain pieni piippaus. Hysteeristä nauruahan siitä seurasi.

Eilen illalla oli tarkoitus fiilistellä ja maistella lopultakin ystävältä saatua Blossa-glögiä. Olin kuitenkin jo alkuillasta niin naatti, että jätin pojat iltapuuhiin ja ilmoitin seitsemältä meneväni nukkumaan. Kävi vielä tuuri, ja Poika nukkui koko yön heräämättä (ne kerrat on kyllä yhden käden sormilla laskettavissa!) ja saimme kaikki kunnon yöunet. Nyt on akut ladattu seuraavia seikkailuja varten ;) Toivottavasti elo on kuitenkin jonkun aikaa rauhallista. Nyt on ohjelmassa lahjojen paketointisulkeiset, mitkä täydellistävät sopivasti eilen ostetut Vihreät kuulat - naminami! Glögi pääsee maisteluun illalla.

Leppoisaa viikonlopun alkua! ♥ 

Joulutähtiasetelma à la Mies ja Blossa-glögiä - nam.

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.