22.12.2013

Kauneudenhoitopäivä

Eilinen alkoi erittäin poikkeuksellisesti - pojat nukkuivat lähes puoli kymmeneen! Taisi olla Pojan nukkumisennätys, jos en ihan väärin muista. Hän on ollut erittäin, erittäin levoton nukkuja, emmekä ole uskaltaneet siirtää häntä vielä omaan huoneeseen. Olemme kyllä ajatelleet, että sekin voi aiheuttaa levottomuutta, että me olemme siinä vieressä. Reilu viikko sitten päätimme lopultakin ottaa riskin ja kokeilla, miten unet sujuvat omassa huoneessa. Kyllä kannatti! Öistä on tullut paljon rauhallisempia. Poika heräilee silloin tällöin, mutta ei läheskään niin usein kuin meidän kanssamme nukkuessaan. Lisäksi aamu-unet ovat tulleet pidemmiksi, ilmeisesti poika herättyään malttaa jatkaa uniaan, kun ei näe meitä siinä vieressä. Eilen hän siis uinaili yli yhdeksään. Minä heräsin, kuten nykyään aina, puoli seitsemän aikaan, ja kylläpä tuntui oudolta olla yksinään hereillä aamukahvia nauttimassa.

Päätinpä sitten aamuni ratoksi lopultakin värjätä hiusten juurikasvun. Vihaan värjätä hiuksiani itse, mutta nyt olo on ollut jo sellainen, että yritän minimoida kaiken liikuskelun, ja ostin värin kaupasta maailman taitavimman kampaajaystävän ohjeiden mukaan. Olin tyytyväinen värivalintaan, jei! Nyt pärjään taas muutaman viikon eteenpäin.

Päivän ohjelmassa olivat myös kynsi- ja ripsihuolto, kivaa! Helpottaa elämää kummasti pienen lapsen (ja kohta kahden) kanssa. Kotoa lähteminen on välillä ihan horroria vähän haasteellista ja mitä vähemmän tarvitsee itseään laittaa, sen parempi. Myöskään kynsien hoitamiseen/lakkaamiseen ei kovin helposti tunnu aikaa löytyvän, joten ihanaa, että ne on aina laitettu ja voi lakkailla vain huvin vuoksi sitten kun aikaa ja kiinnostusta löytyy. Tulomatkalla piipahdin vielä lyhennyttämässä otsatukkaa. Nyt kelpaa mennä synnyttämään, heh! Oikeasti halusin kuitenkin hoitaa nuo jutut nyt, kun sitten vauvan synnyttyä ei välttämättä voi/halua ihan heti lähteä mihinkään.

Ja taas oli pari muutakin lähtenyt kaupoille pyörimään (yllätys!)... Olinpa kyllä iloinen, etten sen pidempää aikaa joutunut siellä viettämään. Yhdessä kaupassa pyörähdin pikaisesti hiustenleikkuun jälkeen ostamassa vielä viimeiset lahjat, sitten takaisin kodin rauhaan! Kotona viimeiset lahjat sujahtivat pakettiin Jouluradion tahdittamana... tulee muuten raskausaikaa ikävä myös siksi, että nyt saa itkeskellä milloin millekin kappaleelle (tai tv-ohjelmalle, kirjalle, kuvalle, tapahtumalle, ajatukselle...) mielin määrin, ja läheiset vaan hymähtelevät ymmärtäväisesti. Olen melkoinen itkijänainen muutenkin, mutta normitilassa itkeskely ei tunnu saavan aivan samanlaista myötätuntoa osakseen...





Joululahja minulta minulle:

Iittalan Kastehelmi -tuikut. Tykkään ♥

Näihin ihastuin jo viime jouluna, mutta jätin silloin ostamatta. Kun ne vieläkin tuntuivat kivoilta, päätin lopultakin ne hommata. Kauniit ja mieleiset ovat!

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.