27.12.2013

Joulun jälkeen

Joulu oli lämmin ja tunnelmallinen. Niin paljon on kuitenkin touhua riittänyt, että en ole ehtinyt kirjoittaa tänne mitään. Joulupäivä ja tapaninpäivä kuluivat sukulaisvierailujen merkeissä puolin ja toisin. Nytkin olen päivän päätteeksi aivan poikki ja todellakin valmis yöpuulle...




Aaton vietimme omalla porukalla, Joulupukkikin pistäytyi Pojan iloksi. Mies ei ikävä kyllä tänäkään jouluna nähnyt pukkia, kun oli sattumalta juuri silloin kellarissa käymässä ;) Poika ei tuntunut pukista juuri hätkähtävän - suhtautui vieraaseen viileän asiallisesti. Kohteliaasti kävi myös sylissä istumassa. Lahjat olivat tietysti kovasti mieleen, ja tuntuikin käyvän aika lailla ylikierroksilla koko loppuillan, samoin kuin muidenkin pyhien iltoina, kun actionia on riittänyt. Tänään pyörähdettiin muuten vielä Huimalassa, eli hulina on jatkunut näin joulun jälkeenkin. Meillä ei onneksi koittanut paluu arkeen heti joulun jälkeen kun ollaan molemmat vapailla, Mieskin onneksi vähän pidemmän tovin.

Joulupöytä koostui perinteisistä herkuista: alkuruuaksi kaloja, pääruuaksi kinkkua, laatikoita (peruna-, porkkana-, lanttu-), rosollia... Koska Mies on parempi kokki ja minun liikkumiseni on tällä hetkellä mitä on, jäi ruuanlaitto täysin Miehen harteille. Minun osakseni lankesivat jälkiruuat. Aattona jälkkäriksi nautittiin piparkakkutiramisua ja piparkakku-aurajuustorullia (työkaverit olivat jakaneet maukkaita ohjeita) ja eilen, tapaninpäivänä, juustokakkua persikoilla.

Vauva on pitänyt vanhempiaan varpaillaan myös joulun aikaan. Joulupäivänä supisteli viitisen tuntia napakasti ja säännöllisesti (tosin aika kivuttomasti) 5-10 minuutin välein. Olin jo aivan varma, että lähtö tulee, mutta ei -  niin ne vain loppuivat iltakymmeneltä kuin seinään. Esikoisen kanssa lähdettiin samanlaisen setin seurauksena sairaalaan. Eilen ja tänään onkin ollut sitten jo suht´ kipeitä supistuksia, mutta ovat olleet yksittäisiä ja tulleet vain harvakseltaan...  eli eipä tästä voi muuta ennustaa kuin että kovin kauaa ei enää mene. Tosin se olikin jo tiedossa, sillä lääkäri uumoili käynnistystä, mikäli Vauva ei ensi viikon perjantain kontrollikäyntiin mennessä ole tullut maailmaan.

Aika täällä kuluu siis jäitä poltellessa... Huomiselle on onneksi vielä ohjelmaa tiedossa. Hyvä, että on jotain joka vie ajatukset pois synnytyksen lähestymisestä. Sen jälkeen aika varmaan tuntuukin matelevan, kun ei ole mitään sen erityisempää ajanvietettä... Jännäksi menee!

Edit. Vielä tästä odottelusta... Sen verran on iltaisin aina supistellut (ei kylläkään tänään...), että joka ilta olen ollut varma, että lähtö tulee yöllä. Ja joka aamu olen yhtenä kappaleena herännyt. Aiemmin olin joka kerta ihan täpinöissäni, enkä hermostukseltani saanut oikein nukuttua. Eilen supisti kipeästi ennen nukahtamista, ja mikä oli reaktioni? Kohautin vain olkiani, suljin silmäni ja nukahdin. Tässä käy vielä niin kuin sille pojalle, joka huusi sutta...

Lähetä kommentti

© AINA LÄHELLÄNI. Made with love by The Dutch Lady Designs.